Päivä kesää

Olen nähnyt kesän auringon laskevan monin. Olen todennut, että tiettyinä hetkinä se on parasta yksin nähtynä. Ei tarvitse listata ylistäviä sanoja näystään, ja on ihan fine lähteä kesken pois jos se ei olekkaan niin mainio. Joskus taas toinen henkilö ja meneillään oleva keskustelu tekee valoisan ajan lopusta vain paremman.

Viimeiset päivät muistuttivat, miksi heinäkuinen elämä on parempaa kuin kaikki muu elämä yhteensä.

Ja minä olen pohtinut, että mistä löytyy kaltaisiani.

Kesä olisi varmasti vieläkin parempi, jos mahdollista, kun käsipuoleen hakeutuisi itse omaehtoisesti joku jonka mielestä olisi vähintään yhtä hyvä idea, kuin minun mielestäni, lähteä keskellä yötä retkelle ilman kenkiä vailla huolta huomisesta. Niin hyvää. Ei mitään vakavaa ja pitkänäköistä, hetken huumaa ja suuria tunteita ja syyskuun tulon unohtamista.

Hänen kaltaisensa näkeminen saa muistamaan aina, että Jumala ei voi olla mitään muuta kuin todellista. 

Ja minä mietin, miltä tuntuu olla ikävöity. Miltä tuntuu se, joka halutaan aina kaikkialle mukaan, koska mikään ei ole ihan yhtä hohdokasta ilman.

058