Jotkut sanoo, että jos ongelmiin ei ole ratkaisuja, niin ei ole ongelmia.
Mä uskoin sitä kovasti.
Ja nyt oon todennut, että helvetin paska ajatus ainakin tunne-elämässä. Mulla on ihan helvetin paska olla, ja kamalinta on se, ettei sille ole mitään syytä. Ei ole riitoja, koulu sujuu ja kesä tulee. Musta tuntuu vaan, että haluaisin lukittautua mun huoneeseen ja lakata olemasta. Mun ympärillä on ihania ihmisiä, mutta en suoraan sanottuna haluis nähä niitä. Koko ajan tapahtuu kaikkea hienoaihanaamahtavaa, mutta mua ei oikeestaan huvittaisi mennä ja tehdä mitään.
Haluaisin rakentaa ympärilleni kuplan ja kadota.
Ja silti tänään rakensin pakoreitin ikkunasta ulos. Raahasin tuolin karkaamista varten ikkunan alle, vaikka todellisuudessa voin karata vaikka keskellä yötä täältä ihan ovestakin, vaikkei se ole karkaus koska mä saan mennä miten haluan.
Multa puuttuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti