Mitä

Tänään tuli olo, että haluan kirjoittaa eheän tekstin. Sitä varten pitää avata blogger, ja kirjoittaa kello 0.24 blogiin jonka olemassaoloa en muistanut.

Toivottavasti ei kukaan muukaan, tämän sivuston kirjoitukset on kevyttä höttöä ja mukataiteellista vuodatusta.

Aijon googlata nimelläni löytyykö näitä tekstejä, ja ehkä kertoa joskus jollekkin, että tällästäkin on tullut tehtyä. Oon monesti löytänyt täältä kauniin lauseen tai kaksi. 

kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla.

aina ennenkin

Joskus on näitä päiviä.
Kun tuut kotiin vieraiden vanhusten kyydillä ja tiiät että pitäis lukea kirjotuksiin.
Mutta kuitenkin meet nukkumaan puolentoista tunnin päikkärit ja oot silti ennen puol kymmentä valmis unille.

Nitä päiviä kun et haluaid olla yhteyksissä ulkomaailmaan
ja kun et oikeestaan haluaisi olla.

Mut eiköhän se tästä, niinkun aina ennenkin

viimeaikoina

Multa on tippunut takut päästä, ja siinä samalla tais tippua jotain muutakin olellista.
On ollut aika usein aika kurjia päiviä, ja mä en oo ollut ihan oma itseni.
Ei oo ollu energiaa mennä ja tehä, ja ei oo ollu energiaa aamulla nousta sängystä ja kohdata. Mitään.
On ollut pohdintaa lähinnä riittämättömyydestä, ja siitä että onko musta muka oikeesti tähän.
En tiiä lopputulosta, mut pelkään että tajuan vastauksen olevan ei.

päättärit

Meillä oli kolme pulloa skumppaa ja kolme tyttöä. Ehdittiin juomaan kaks, ja sit mentiin.
Sumppilassa tanssittiin ja hoilattiin Tippateetä.
Ja mä olin aika humalassa ja ikävöin.
Ja olisin lähtenyt yhden pojan matkaan, ja sua ei olis.
Tulin kotiin neljältä ja poltin tupakan.
Otin kuvan järvestä, ja veli eros.
Ne oli hyvä pari, ja mä en olis uskonu, että ne ikinä eroaa. Mitä järkeä on parisuhteissa, kun ei niistä parjaatkaan kestä? Ja sit kaikkia sattuu ja istutaan hiljaa ruokapöydässä, kun meillä kaikki on niin helvetin kiusallista. Kukaan ei sano mitäö mut äiti itkee.
Mä itkin eilen.
Tänään oon maannut koko päivän sängyssä, ja toivonu niin paljon, että voisin olla sun kanssa.
Vaan en voi

isona

Kun mä kasvan isoksi, haluan kissan.
Kun mä kasvan isoksi, haluan että seksi on vieläkin intohimoista, eikä mulla ole ikinä rintsikoita tai sillä sukkia.
Kun mä kasvan isoksi, toivon että mulla on leveät ikkunalaudat.
Kun mä kasvan isoksi, haluan herätä suuren peiton alta silmiin paistavaan aurinkoon ja hyviin huomeniin.
Kun mä kasvan isoksi, en kipuile enää huonoa ihoa tai tuntoa.
Kun mä kasvan isoksi, olen onnellinen ja muualla.
Kun mä kasvan isoksi, toivon että mun rinnalla on ihminen joka haluaa ymmärtää.
Kun kasvan isoksi, ostan vaan mustia nilkkasukkia ettei kaikki aamut ala sukkien metsästysretkellä.
Millonkohan?

Ikääntyvä

Kerro mulle, miltä tuntuu olla viisitoista? 

Onko se yhtä aurinkoa ja vastaleikattua nurmikkoa varpaiden välissä.

Onko se teini-iän kriiseilyä ja suunnattoman suloisia ihastuksia?

Vai onko se asenne, että omistetaan koko maailma,

vai että mä en riitä.

Kerro mulle, miltä tuntuu olla kakskyt?

Onko se löytynyt aikuisuus ja selkeä kuva politiikasta.

Onko se löydetty suunta ja villi opiskelijaelämä.

Vai onko se teini-iästä irtaantuva epävarmuus ja

oman suunnan hakeminen vieläkin tapetilla?

Kerro mulle, miltä tuntuu olla kolmekymmentä?

Onko silloin jo löytänyt itsensä, fiksu ja filmaattinen.

Onko silloin jo nähnyt tarpeeksi, että voi asettua,

ja miettiä työntekoa

ja kriiseillä siitä että pitäisi hankkia lapsia.

Onko silloin jo ryppyjä, ja onko silloin valmis vanhenemaan?

Vai onko se vain ylikasvanut ja eksynyt aikuinen.

Kerro mulle, onko se aikuistuminen kaiken tämän arvoista.

En minä valttämättä oikeasti ole yhtä kurja ja kolkko ihmisenä, kuin keskustan homeiseen kolmioon rakennettu kodin korvike.
Ei elämä välttämättä oikeasti ole niin ahdistava jatkumo jossa tulen saavuttamaan yhtä paljon kuin pois heitetty röökin jämä.
Ei koko maailma välttämättä ole niin suuri ja ahdistava paikka kuin mitä mielikivitukseni on siitä rakentanut.
Minähän olen saattanut saada aivan väärän käsityksen kaikesta. Kaikki se on yhtä totta kuin instagramiin postattu selfie ilman filtteriä ja vailla yhtään finniä tai itkeneitä silmiä.
Jostain syystä välillä sitä itsekkin uskoo, ettei etusivun tyttö ole niin upea kuin luulin. Josain syystä jo tämän oikean elämän uskominen tuntuu vaikealta.