Joskus sitä huomaa, että tietynlaisessa valokeilassa on parhaimmillaan. Ja, että tiettyihin ihmisiin pitäisi ottaa enemmän ja paremmin ja rohkeammin kontaktia. Vaikka tietäisikin, että koko juttu tulee vielä olemaan jäätävä läppä.
Hänen kaltaisensa ovat taas hyviä ihmisiä. Kuinka mahtava onkaan ihmisen oltava, jos hän kutsuu sinut sieneen. S I E N E E N. Mahtava. Ja kuinka laimea on oltava, että jättää menemättä.
Hienoja ihmisiä ja hetkiä.
Ja hienoja selviämisiä.
Joskus ajan toivoo pysähtyvän, haluaa viivyttää sen tietyn rajan ylittämistä.
Mutta junat jatkaa kulkuaan, ahdistavat puhelut ahdistavuuttaan, ja elämä menee menojaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti