Miksi ihmiset vuodattavat säkeitä itsestään kolkolle virtuaalivalkoisuudelle? Miksi minä teen niin?
Tämän vuorokauden nimi oli Tuska. Huomonen lienee Turhautuminen ja sitten tulee jotain muuta.
Tuntuu, että kaikki se ajatustyö jota olen tehnyt, kaikki ne mitättömät lupaukset mitättömän pääni sisällä ovat muuttuneet pelkästä kuvailevasta sanasta todelliseksi mitättömyydeksi.
Huomaan pohtivani sitä, kuka on Tilda. Ketä on ihmiset ympärilläni. Mikä on suhteeni heihin. Mikä on suhteeni kaikkeen muuhun. Miksi.
Ja samalla tiedän sen olevan turhaa, koska kukaan ei vaikuta keneenkään, minä en ole Suuri ja Ihmeellinen heidän silmissään ja kaikki se erityisyys onkin jotain muuta.
Ja sitten mietin sitä, kuinka hairahtaneelta kuulostan.
Ja nyt olen niitä ihmisiä jotka kertovat asioista sen reunan, mutta jättävät loput pimentoon. Anteeksi ystävät, jos täällä on enää ketään, mutta en löydä näiden mietteiden sanallista lähdettä.
Ei tehdä mitään ja ei odoteta mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti