Tänään yllätin itseni kehumasta maailmaa ihan jollekkin puolitutulle tuntemattomalle.
Istuin paikallani ja totesin, ettei minulla ole mitään käsitystä kysymysten oikeista vastauksista.
Hukkasin itseni lyhyisiin koulupäiviin, ja panostamiseen, joka on minulle uutta.
Eksyin epätavallisiin ajatiksiin. Uusiin näkemyksiin. Uusiin ihmisiin. Uusiin tilanteisiin. Tutuu, että tässä keväässä on erityisen paljon uutta.
Lupasin, että meidän kotimme on avoin vieraalle ihmiselle elokuussa, ja se ahdistaa minua suunnattomasti. Niin paljon, että arvon katoamisen ja piiloutumisen välillä. Juuri sen takia lupasinkin, että meille saa tulla.
Ja minä olen hämmentynyt ja jatkan eksymistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti