Jostain syystä taivas on ollut viimeaikoina valtavan suuri. Pyöreä, harmaa ja punainen. On tuntunut kuin se riippuisi vain hieman nutturaani korkeammalla pidikkeissään.
Luulen olevani surullinen samalla kuin olen onnellinen. Luulen haluavani puhua kanssasi, samalla kun ajatus pelottaa. Luulen, että en voi sanoa hei taas. Luulen kaipaavani läsnäoloa ja puhua vailla sanoja vain. Luulen lentäväni samalla kun ryömin maassa. Luulen että elokuva olisi hyvä. Luulen pilaavani vielä kaiken kaikesta. Luulen että epäonnistun. Luulen että selviän.
Haluan kuunnella lauluja ja sanoa ymmärtäneeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti