Tässä minä istun,
hymyilen silmät kiinni,
välillä vilkaisen,
sitten otan taas kuvan joka muistuttaa edeltäjäänsä.
Minäkö yksipuolinen kuvissa? tuskin. Olen pahasti jumissa kuvissa joissa suljen silmäni ja tuskin olemuksenikaan on kameraan. Jonkun hyvän tavan keksittyään sitä ei osaa keksiä uutta.
Onnellisuutta on ollut se ettei tarvinnut mennä töihin, ja se että ostin kivat shortsit ja teetä joka haisee liköörille.
Myös vieras ympäristöhippi, joka olisi varmaan halunnut puhua itämerestä tai ilmastonmuutoksesta, mutta en ole ehkä tarpeeksi paneutunut. Siinä jutellessahan sitä olisi selvittänyt kaiken.
Hymyilytti.
Myös ruoka joka onnistui.
Myös vilkas ilma.
Myös se että elämä.
Ottakaa joku minut ja halatkaa ja älkää päästäkö karkaamaan ongelmallisiin oloihin. Ottakaa joku ja selvittäkää sotkeutunut aurinko. Ottakaa joku ja pelastakaa minut ja maailma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti