kyyneleet on vesilasissa

Nyt ei tunnu kesältä, aurinkokin on niin melankolinen. Minä kävelen ympäriinsä hartiat lytyssä ja odotan. Odotan ihmeitä käyväksi toteen. Katson sateenkaarta joka katoaa.
Olen niin väsynyt, väsynyt olemaan. Kuuntelen huonoa musiikkia josta kuitenkin pidän. Katson ohjelmaa joka ei edes kiinnosta, mutta kiehtoo silti. Puhun aiheista joista ei ole mielipiteitä, mutta puhun silti. Voiko vain skipata seuraavat sata vuotta ja alkaa elämään.
Mitä tapahtui. Haluaisin kovasti puhua teille, mutta ei tunnu olevan sanoja. Ei sanoja sanottavaksi mutta silti ajatuksia yli äyräiden jotka haluaisin jakaa.
Otetaan pois. Mennään siihen kohtaan kun ollaan onnellisia.