Entäpä jos maailma olisikin vesipisarassa?
Ehkäpä puiden oksat heiluessaan tekevätkin tuulen?
Jospa kuu onkin juustoa?
Voisiko salama olla sähkökatko taivaassa?
Onko ihmiset täällä vain toistaan varten? Onko elämä juhla ja jokainen hetki omansa ja pitäisi vain hypätä korkeammalle? Onko kiirehtiminen kiireellinen virhe? Pitäisikö kaikkien olla lahjakkaita? Missä minä sitten olen? Mitä ihmettä tapahtuisi?
Olen kaukana siitä missä olen ja mitä olen. Olen lähellä sanomassa hei teille. Olen toisessa ulottuvuudessa ajatuksellisti. Haluan maalata kuvia päästäni sanoin, mutta kaikki kuulostaa vain niin kovin oudolta. Hirveän kaukana siitä mitä todellisudessa on. Sama jos kertoisin sokealle, että aurinko on vihreä. Niin kaukana olen siitä mikä on todenmukaisin. Kuitenkin minusta tuntuu, että tämä vihreä aurinko osuukin naulan kantaan.
Niin kummaa.
Ei todellakaan pitäisi tehdä tätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti