torstai 16. heinäkuuta 2015

Kummia

Keskellä yötä tuli olo, että haluan kirjoittaa. Se olo kun pitää vain tehdä jotain joka ei ole huvittanut aikoihin, ja nyt se on tässä keskiyössä kun konettakaan ei jaksa avata.
Haluan kirjoittaa pystyäkseni myöhemmin lukemaan.
Olen nyt kuunnellut niitä lauluja, ja tajunnut että soittolistan tehnyt ihminen on muuttunut paljon siitä ajasta kun on lisännyt kappaleita listalleen. Laulut on laulettu väärään aikaan väärälle ihmiselle. 
Pitää löytää uusia.
Olen tehnyt mielenkiinnosta testejä tylsyyksissäni. Ihmisen voi jonkun teorian mukaan määrittää neljä kirjainta, vaikka en äffistä ja peistä mitään syvempää ymmärräkkään.
Pitää oppia ymmärtämään.
Tuntuu, että tämä pienoinen yksinäisyys on tehnyt hyvää, olen miettinyt paljon itseni suhdetta itseeni, muihin ihmisiin ja muiden suhdetta minuun. Suuria asioita joista olisi hyvä kirjoittaa tiiliskiven painoisia sanoja.
En vain osaa olla ja kirjottaa. Ja puhua. Ja ajatukseni ovat niin kovin kummia. Miksi edes yritän?
Siksi, että tuli se tunne. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti