Ulkona on niin kovin synkeää. Mieleeni tulee syksy. Ei tietenkään se kaunis oranssikeltapunainen aurinkoinen syyspäivien aika, vaan se aika ennen kuin lumet juuri tulevat ja tuntuu että päässä on harmaat aurinkolasit.
Nenästäni roikkuu viikon vanha killutin, se on mielestäni oikein hieno.
Minulle kuuluu kaikkea ja ei mitään. Ei mitään, koska se on totta. Elämäni on jokseenkin sisällötöntä, tyhjä valkea paperi johon toivon kovasti keksiväni jonkun projektin täyttämään sitä.
Kaikkea kuuluu koska olen ajatellut asioita. Ajattelen syvällisiä, etsin ratkaisuja ja mietin miltä asiat minusta tuntuvat. koko ajan.
Hieman samanlaista kuin kuunnellessaan musiikkia hyvillä kuulokkeilla, maailma sulkeutuu ulos ja omassa tilassasi pauhaa musiikki.
Sellasta, kyllä tää kohta loppuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti