Auringon paiste vaihtui pimeyden mukana satojen- ehkä jopa tuhansien pikkuaurinkojen tuikkeeseen. Päivän sievästi plussan puolelle kivunneet lämpöasteet vaihtuivat salakavalasti pikkuiseen pakkaseen joka nipisteli nenänpäätä.
Menin ulos, uhmasin pientä pelkoani pimeää kohtaan. Toppatakin päälle heitin ison villatakin, jospa se lämmittäisi. Niin se teki.
Ajattelin ottaa pulkan, jotta voisin istua sillä mukavasti, en löytänyt sellaista, otin vanhan skeittilaudan korvaamaan, ihan hyvin se toimi.
kyhjötin kiikkerän laudan päällä, sekalaisissa vaatteissa, isot kuulokkeet päässä soittaen pienenpienenpientä kupillista teetä, ja väsyneitä maanta, ja junaan vetoa ja eksyksissä oloa.
Tähtien väliin ilmesyi lisää tähtiä, kunhan vain osasi katsoa. Silmäkulmassa kiisi tähdenlentoja, joita ei kuitenkaan ehtinyt kunnolla kääntyä katsomaan. Toivon, että ne kuulivat silti hiljaisen toiveeni.
Nyt en juo teetä kuten minut tuntien sinun pitäisi olettaa, minun on sentään kylmä. Minä kirjoitan ja mietin että ei kyllä hyvältä tunnu ja pohdin kaikkea mitä pitäsi tehdä toisin.
Tänään ei oo petri kurikan nimipäivät, tänään oli minun nimipäivät. Ihan hyvä hetki pimeyttä ja musiikkia siis sen kunniaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti