Tammikuu opetti. 31 pitkää päivää.
Annoin itselleni luvan oppia ja etsiä vieraita nimiä, annoin itselleni luvan olla niin surullinen tarve vaati.
Luin klassikkokirjan. Tai lähinnä kuuntelin.
Pohdin asioita ympäri ja ympäri ja aina päädyin samaan.
Retkeilin ja kävelin huvikseni kilometrejä.
Sain onnekseni töitä, ja leikkasin takun.
Vain yhden.
Mietin keventäisinkö taakkaani hartoiltani, jos en vaan olisikaan se hippi.
Ja tarvitsin.
Ja en tiedä,
vastattiinko minulle ylipäätään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti