Onni olikin rajallista, ja mä olin väärään aikaan paikalla.
Muiden elämä on niin mahtavaa
vaihtelevaa
vivaihteekkaan sielukasta.
Ja mä istun viidettä viikkoa samassa asennossa.
Haluan löytää sen mun jutun.
Ahdistaa lähinnä kaikki. Herätyskello aloittaa itkuvirtensä joka aamu aikaisemmin.
Sata päivää myöhässä.
Vaivaiset sata.
Ja mä haaveilen, mutten tiedä edes mistä.
Pakko päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti