Raitoi ja kakkui

Mahaan sattuu ja varpaita kipristää ja musta tuntuu, että tästä ei tulekkaan niin ilmiömäistä elämää kun edellisestä kerrasta.

Kaikki on niin hirveen sotkusta ja musta tuntuu että ei oo tilaa järjestellä tätä kaikkea. Tuntuu, että kansiot ja lehtiöt joihin koota asioita ja tehdä luetteloita on kokenut pyörremyrskyn ja kaikki duuni oli tosi turhaa.

Niin kai se menee, että yksikin väärin menty kohtaus aiheuttaa sellaisia suuria linjoja ja isoja jatkumoita tässä elämän roolipelissä.

Nyt kuitenkin toivon, että ehdin miettiä, ja hyväksyä, että asioiden voi joskus antaa olla sekaisin. 

Kyl me selvitään, ainaha me. Ainakin kakkukesteillä ja heidän ympäröimänään.