Luulisin -ellen paremmin tietäisi-, että kuvan on ottanut pahemman laatuinen eräilijä.
Katsokaa, lähdin etsimään kevättä. Mittari näytti kahtatoista plussaa, ja päätin että voihan, nyt mä menen ja otan kuvia ja huomaan kevään.
Kuvat ovat lähes laaduttomia, niillä ei ole minkään tason persoonaa, mutta siinä ne silti ovat. Löysin loskaa ja kastuneet sukat.
Löysin kuitenkin myös kesän, hetken sitä. Päiväkirjassani lukee "tää päivä on onnellisuutta, sellasta mehutiivisteonnellisuutta, ei mitään laimeeta litkua". Tälläisista hetkistä ammennetaan ainakin hetkiseksi voimaa.
Iltainen ystävä jonka kanssa tee ja aurinko ja tähdet on sellanen juttu liittyi seuraan. Myöhästyttiin auringon laskusta, mutta juotiin melkein litrat teetä (jonka seurauksena nukkuminen näyttää pahalta), ja parannettiin maailma ainakin hetkeksi. Käytiin hylätyllä päiväkodilla keinumassa tähtituikkeessa, sekä ihmeteltiin suurta kuuta.
Niin pitäisi tehdän hyvinpaljon useammin. Se ehkäisisi varmasti luusyöpää ja lisäisi onnellisuutta, niin mä sanon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti