Voi tätä maailmaa. Koulun ohjastamaa velvollisuutta jäljellä enää kuukausi tältä erää, ja minä olen tainnut eksyä.
Keitä olette huomaan ajattelevani säännöllisin väliajoin. Oletteko muuttuneet niin, etten enää tunnista. Vai onko minulle tapahtunut jotain.
Kuinka en olisi voinut huomata sitä?
Elämä tulee tarpeeseen, ja aurinko ja se, että voi olla lämpimän kesäyön laiturilla ja kuunnella musiikkia. En enää aijo ruokkia pelkojani hämärän mukana saapuvista hahmoista.
Aijoin tehdä elämässäni ikkunoiden puunaamiisen, niin että kohta näen selkeästi.
Aijon vaihtaa matot. Pienet asiat tuokoon halutun muutoksen.
Mikä on.
Keksinen vielä jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti