Tarinoita kesken jääneenä,
Yksinäisyyttä hetkinä kun en kaipaisi sitä,
taivaan harmaus ylitsevuotavana,
ei tähtiä.
Se on mun sielunmaisema.
Näytän kuvissani vanhalta. En vanhalta tavalla joka sanoo "ai ootsä vasta kuustoista? luulin et ainaki kaksyt!".
Näytän vanhalta kuten seitsemänkymppiset, siltä että elämä on kerrostanut huolia luomille ja poskille, ja ne sitten näkyy pieninä ryppyinä. Ei se mitään, mielestäni olen aivan itseni näköinen.
Tänään tajusin, että onnellisuus ei olekkaan sitä mitä sen ajattelin olevan.
Välillä kun ei ole edes mitään vikaa elämässä ja onnellisuudelle olisi otollisinta, niin tuntuu vain pahalta. Joskus kun elämä on yhtä mustuutta ilmestyykin aurinko pilven takaa.
Vähän kuten ihmiset, joihinkin ihastuu vaikkeivat he olisikaan edes omaa tyyliä. Joihinkin vihastuu ilman syytä.
Ei logiikkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti