En muista onko mulla taas ollu niitä fiiliksiä, vai onko hyvä kirja vain saanut minut samaistumaan päähenkilöön.
Tärkeintä että olen aloittanut.
Henkilö, joka piiloutui nimensä taakse, ja jonka kohtasin tuntemattomana.
Ikävöin hippejä.
Leivoin kinkun.
Jauhoista, eläinvapaata ja silleen.
Ihastelin ihmisiä, ja uneksin toverituokioista.
Kuten aina.
Pyhitän lomani toipumiselle syksystä ja miettimiselle.
Keksin kaiken ihan juuri.
Surku, että hirveästi haluaisi puhua, mutta sitä ei ole vielä ihan oikea mood.
Se palautunee kuitenkin pian, todennäköisyydet ei ole edes yhtä huonot kuin se että joulu on valkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti