Mahtavaa

Elämä on ihan mahtavaa. Ihan hullun M A H T A V A A.
Varsinkin jos on onnellinen, niin kaikki on vaan niin mahtavaa.
Ja jos suru ja melankolia ei ole pimentänyt taitoa ajatella, niin sitä voi tajuta, että elämä on mahtavaa.
Ja jos ei olisikaan.
Niin ainakin aina on elämä.
Kaikki systeemit, ja se kuinka kaikki vaikuttaa kaikkeen on niim järjettömän siistiä kaikkine järkineen.
SIIS KAIKKI NE SYSTEEMIT. KAIKESTA SEURAA KAIKKEA.
Ja se on. ihan. hullun. mahtavaa.
Ja ihmiset.
Ja loma.
Ja kirjat.
Ja se hetki,
se hetki ennen kun itkut loppuu,
ja se hetki kun ei tiedä alkaako toinen nauraa vai itkee,
ja se hetki kun joku muistaa,
ja se hetki kun mahaan sattuu ja tippuu sängyltä kun on niin hauskaa,
ja se hetki kun tajuaa,
tai muistaa,
että elämä on ihan mahtavaa.
Ja, että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja kaikki on silleen kun on syystä ja kun ei koskaan voi tietää kui ihmisille käy, mut se on vaan cool.

Eikä elämä ees oo ikinä niin mahtavaa kun mitä se nyt on. Paitsi ehkä enskerralla kun kaikki on taas mahtavaa.