Tään muistan taas ajatelleeni, mutta en että mitä.
Tänään olen kietoutunut pieneksi keräksi ja kylvänyt tyynyni parilla hassulla kyyneleellä.
Olen katsonut elokuvia, ja halunnut lukea kirjoja.
En sellaisia kirjoja,
vaan sitä paljon puhuttua taidetta.
Olen tullut huolestuneeksi ystävästä, hänestä joka oli ennen minua lähempänä.
Olen kysynyt kuulumisia ja suositellut elokuvia.
Olen hymyillyt kovasti, ja nauttinut ja ollut.
Ja vaikka kuinka on ollut tunnetta ja onne, niin silti koen syyllisyyttä siitä, etten edes aikonut lukea.
Koulukirjoja siis.
Olen maailaillyt epärelaistisia haavekuvia, ja hetken uskonut niihin.
Voisiko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti