Etelä-Eurooppa ja Ranska. Lentokoneesta järvet ovatkin lätäköitä, talot nukkekoteja ja tiet kinttupolkuja, mutta meri. Meri se on yhtä vakuuttava taivaasta kuin maastakin. Pilvilentoja pumpulimaailmassa viisi tuntia ikkunapaikalla hienostuneiden valkkarien äärellä.
Maihinpaluu, tuntui vähän kun kotiin olisi tullut. Tuttu kohde, tuttu koti, tutut kadut ja lakanat. Kaunis maailma ja hyvää jääteetä.
Se lapsi jonka on pakko taas mennä suihkulähteeseen, siinä vanhemmilla hymyä riittää kun kuvaussessiokin piti vielä pystyttää. Huh.
Tutut palmupuut ja bussit, tuttu tuoksu joka tarraa vaatteisiinkin. Tuttu Turisti-Tilde.
Ja silti pelotti ja ahdisti. Kuinka ne täällä asuvat? Hyvin varmasti, kun joka aamu on nurkan takana kissa tai pari, sekä leipomot kivenheiton päässä tuoreine patonkeineen.
Meri se vaan pauhaa ja vieraat ihmiset kauniin kielensä kanssa kysyvät mistä tulen.
Luulen, että tänne sovin. Täällä kuorituu minustakin esiin se katu-uskottava riessutyttö, varsinkin kun juomaa tarjotaan. Hymyilyttää vaikka sataa, ja naurattaa kuinka paljon toimiva netti pelastaa.
Hirveitä romaaneita ja sekalaisessa järjestyksessä kuvia. Taidanpa repäistä ja laittaa vielä toisen kuvan someen itsestäni huutamaan tykkäyksiä.
Haha senkin väsymä, lisätään pökköä pesään joskus Cannesin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti