On ihan okei piiloutua unikkopeiton alle kattolamppua ja maailmaa.
On ihan okei kertoa elämä puolitutuille kymmenessä sekuntissa.
Sekin on ihan okei, että Tilda ei tiedä kuka on.
Hallitsemattomuutta-Tilda on vain yksi puoli, etäinen kuvitelma ja hillitty ja rosoisen todellinen ja harmaa.
On koulu-Tilda, se pöllö joka menee sekuntista nollasta sataan ja samalla uppoaa pohjamutiin.
On päiväkirja-Tilda. On hippi-tilda. On hölösuu-Tilda ja viisas-Tilda. On nätti-Tilda ja omaperäinen-Tilda. On uskova-Tilda ja maailma on perseestä -Tilda. On snäppi-Tilda ja ig-Tilda. Tildatildatilda.
Ne sanoo, et vähä sä oot hyvä tässä, ja että ootpa söpö ja syvällinen. Mä hymähdän kiitos. Se on siinä keskustelussa se ainoo Tilda. Äläkää sanoko mitään musta, älkää kommentoiko, se on vaan se yksipuolinen tilda.
On ihan okei olla ihan eksyksissä itsensä kanssa.
Mutta ei oo okei, että aina kun meinaa löytää ittensä niin sitä hukkuu enemmän.
Tää on vaan tällästä ajattelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti