Kirja aiheesta matikka, sitä en olisi halunnut edes avata. Tuossa se polvella kummittelee, tuijottaen vihaisesti ja vaativasti. Enää huominen, ja torstai ja koerumba on hetkeksi ohi.
-
Hiihtoloma viipottaa luokseni kuin vasta kävelemään oppinut taapero. Varmana taidoistaan meinaa kaatua joka kolmannella askeleella. Kyllä se kohta on täällä.
-
Olen katsonut sielunsiskojen takkujen kadotusoperaatiota. Kaikilla on niin kauniita lyhyitä tukkasia, minäkin haluan. Haluan harjata tukkaa, ja näprätä, ja rakastaa, ja ruokkia hoitoaineella, ja tuoksutella hyvillä shampoilla. 29.3 meillä on vuosipäivä, siihen saakka aijon selvitä, sen jälkeen olen valmis tarttumaan saksiin ja värjäämään.
Tuleekohan se olemaan suurin virheeni? Rakastan kapinallisia lapsosiani, mutta aika asiaansa kutakin, eikös?
-
Minulla on kadotus ja lipumus olo. Kesäisin on välillä niitä aikoja kun ei voi käyttää vaatteita kun hiostaa ja ahdistaa ja itkettää. Niinä aikoina voi vain lillua järvessä silmät kiinni kumiveneessä. Otsaan sattuu kun aurinko on niin kirkas ja pitää siristää ja rutistaa naamaa kun häikäsee.
Venelilet vaan ja vaikket edes liiku, huomaat pian ajelehtineesi toiselle puolelle järveä. Lähtöpisteesi on tavoittelemattomissa.
Pelkään -turhaan, mutta pelkään silti-, että minulle ja ystäville ja maailmalle käy niin. Minä laineilen kauvas teistä kaikista. En edes huomaa, ja en tee sitä tahoin teoin. Asia vain tapahtuu.
-
Mieleni tekisi olla luovuuden tuskissani suurissa, suorastaan kieriä itseilmaisun kivuissa. Juoda teetä, kuunnella musiikkia ja polttaa kauniita kynttilöitä välittämättä siitä, että helmikuu-ihmisenä kevät on minulle tässä ja nyt ja että keväisin on valoistaa ja tarpeetonta kynttilöiden suhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti