lauantai 17. tammikuuta 2015

Paperimme pohjaväri on mysteeri.

 Tänään on niitä päiviä kun en halua edes teetä.
Tänään on niitä päiviä kun raitapaita voittaa koko pelin.
Tänään on niitä päiviä kun haluaisi vain nukkua ja valvoa ja olla yksin ja kaikkien kanssa ja itkeä ja nauraa ja tehdä kaiken ja ei mitään ja olla ja olla olematta.

 Tänään on niitä päiviä kun kaikki on taas mutkikasta ja ongelmallista.
Tänään on  niitä päiviä kun ei halua tuntea mitään, ja kun ei tiedä minkä haluaisi muuttuvan.
Tänään on niitä päiviä kun mun mieli asettaa itselleen haasteen; "kokeile jos voisit vielä vähän tehä lisää ongelmia, kokeile jos voisit ajatella vielä vähän vaikeemmin." En haluaisi sen olevan niin.
Tänään on niitä päiviä kun en hymyile, nostan suunpieliä, jotta tulisi kiva kuva, mutta se on sama kun vuodattasi tekokyyneleitä että joku huomiois. Ihan teennäistä.
Anteeksi, en haluaisi olla teennäinen. Toisaalta en tiedä onko se niin kamalaa, koska eihän mullekkan taida olla ihan selvää millanen olen.
Niinkun paperi, joka on piirretty ja väritetty ja piirretty ja sitten taas väritetty ihan täyteen niin monia kertoja, ettei kukaan oikeen osaa sanoa minkä värinen paperi oli alussa.

 Maailmassa on erilaisia ilmastoja, on meri- ja manner ja ties mitä väli-ilmastoja.
Mannerilmaston yksi ominaispiirre on todella kylmät talvet, ja sitten taas hirveän lämpimät kesät, erot on suuria.
Mä oon mannerilmastoa mieleltäni, oon todella onnellinen ja sitten olen todella pahoin pakkasella. 
Oon miettinyt, että ois kiva jos ne vaihtelut ois pienempiä. Niinkun meri-ilmasto. Ei ikinä menis ihan niin huonosti. Toisaalta ei niin sairaan hyvinkään. Olisin kuitenkin valmis luopumaan jos pääsisin pahastakin myös.
Kirjoittaessani en kuitenkaan ole aivan varma, lopulta se saa tuntemaan todellisimmin olevansa elossa, pohjalta pääsee ylös. 
Ihan sama, mä en voi vaikuttaa siihen kuitenkaan.
Usein on kysytty, kuinka hankkiudun eroon takuista sitten kun kyllästyn. Kerron, että sakset ja leikkelemään vaan napsnaps.
Tänään pesin hiuksia ja mietin kuinka ihanaa olisi jokinen kerta suihkussa ollessa pitää pää suorassa ja tuntea kuinka vesi valuu naamalla. Ei tarvitsisi miettiä kuivattamista.
oih ja voih.
Olen ajatellut tehdä tälle blogille jotain. haluisin voida kokonaan päättää siitä kuka tätä voisi lukea. Ehkä se on niitä asioita joita mietin ja pohdiskelen hetken jos toisenkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti