Haluan olla väärinpäin. Otsatukka venyneenä. Pölyisellä räsymatolla.
Olen sotkenut vesiväreillä ikkunan ääressä, opetellut soittamaan kitaraa punaisella laulukirjalla, kuunnellut musiikkia.
kirjoittanut. Kirjeen ystävälle. Kirjaa pöytälaatikkoon.
Katsonut tunteja sarjoja.
Pitäisi tietää missä olen ensi syksynä. Jos haluankin olla kotona, nukkua ja katsoa muiden kärsimistä koulussa.
Pitäisi lukea fysiikkaa, opetella kaavoja.
Pitäisi ainakin nukkua.
Pitäisi päättää kursseja.
Pitäisi nauttia, elämäni viimeisistä harvinaisen huolettomista hetkistä.
Haluan mennä pois. Nukkua ongelmat hukkaan. Mennä saavuttamattomiin.
Vaihtaa maisemaa. Laittaa puhelimen kiinni ja olla muualla. Kukaan ei voisi kaivata.
Se olisi terapiaa.
Saarijärvi rajoittaa. Ikä rajoittaa. Koulu rajoittaa. Minä rajoitan.
mitä tehdä.
Joskus on vaikeaa olla sen ikäinen kun on
Ei tarpeeksi vanha,
lähteäkseen lätkimään,
ei tarpeeksi nuori ollakseen menemättä
.
Ne päättää, "pitää jatkaa opiskeluja"
en halua koulua,
valitsen väärin.
muutan vuorille.
asun yksin.
laulanmaalaantanssinsoitan päivät pitkät.
oon vaan ja hengitän.
Sitten mietin, saisiko siitä kurssin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti