Tein viikonloppuna jotain mikä oli etäisesti kuin joulusiivous, ainoo ero on se että ei täällä tuu olemaan jouluun saakka millään siistiä. Ehkä kuitenki pitää yrittää pitää joku selkäranka tässä hommassa, mä en nimittäin jaksa enää siivota uudelleen. Tykkään kyllä kun on siistiä, mutta silti jätän vaan asiat lojuu lattialle.
tyhmätyhmätyhmä minä.
Joulukuu tosiaan juoksee hyvää vauhtia kohti loppua, samaten kun tää vuosi. Niin paljon on tapahtunu, niin paljon tulee vielä tapahtuu, ja niin paljon jää tapahtumatta. Viime tammikuu ois voinu loppua eilen, kesästä vois olla vuos ja viime viikonlopusta vaikka ikuisuus.
Kaakaosta, leffoista, bussista, mnfstä, takuista, uimisesta, pakkasesta, tähdistä, lentämisestä, poroista, vaeltamisesta, ukkosesta, kuutioista, riparista, kirkosta, fb chätistä, paljaista jaloista ja siitä kun ihmisiä ei ollu vielä mun elämässä samassa asemassa kun nyt, kaikki se ois voinu tapahtuu eilen. Ajantaju ei enää toimi, en osaa sijottaa noita asioita oikeen mihinkään, muistot kietoo otteeseensa, sekottuu toisiinsa ja lopulta voin muistaa paljaat jalat ja talvipakkasen vanilijakokiksella, eikä ne lopulta ees oo samaa muistoa.
Yskätasoni on levelillä 21, pääsen tän pelin kohta läpi, jooko ebola? meen koko ajan alaspäin hengityskyvyn omistamisen kanssa, Harkitsen vakavasti lääkäriä, sairaalassa hengailu ees pyörähtäen ei vaa oikee nappaa.
voi surkeus. ehkä elämä vielä asiallistuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti