ajatellessaan asioita voi aiheuttaa itselleen aiheettomia pelkoja.

Eilen oli kiva päivä. Sain kaakaoo, sain ostettua joululahjajuttuja, löysin uuden rakkausteen, olin pikkujouluissa, näin tärkeitä ihmisiä, vietin iltaisen teehetken kotona kuunnellen musiikkia ja oivaltaein juttuja. Olin niin onnellinen, että pelkäsin meneväni rikki.

niin tyypillistä. 

Pelkään aina ollessani onnellinen, että meen rikki. Vähän sama kun kiipeis vuorta ylös, mut päättäs puolessa välissä että en kiipee loppuu, että jos tippuuki ni sattuu vähemmä.

Mä oon kyllä ehkä jo melkeen huipulla, jos tipun niin sattuu ja kovaa. meen rikki.

Kun tajuan, että jonkun ihmisen seurassa on hyvä olla, oon varuillani. Koska pelkään sairaasti, että se katoaa. Ja sitten muhun sattuu.

Mä pelkään aikaa. Ainakin jollain tasolla.

Jos kattoisin mun elämää leffateatterissa, niin se kuinka pitkälle oon eläny tässä elämässä on sama kun ne ensimmäiset mainokset. Ne jotka ei tuu kertoo elokuvasta mitää ja jotka ei oikeen jaksa kiinnostaa. Pelkään niin paljon, että kohta mää havahdun siihen että lopputekstit rullaaki jo menemään, ja oon vaan eläny niissä mainoksissa.

Pelkään arkea. Pelkään, että vastoin kaikkia mun uhitteluita eläväni arkea, jossa mun elämään kuuluu joku räkänokkanen lapsi, nahkasohva, Bella-koira, ja rumilla kuluneilla parkettilattioilla ja keltasilla seinillä vuorattu kaksio jostain kerrostalosta. Pelkään, että päivät tulee menee vaan kaheksasta neljään jossain tylsässä työssä, sit haen sen lapsen jostain tarhasta ja kotona väsään ruokaa, pesen pyykit, siivoon, ja käytän sen Bella-koiran lenkillä, sit nukun ja seuraavana päivänä kaikki on samoin. rahaa ois, muttei niin paljoa ettei kaupassa tarviis kiinnittää huomiota tuon taivaallista jauhelihan kilohintaan.

En mä halua sellasta, haluun että jokanen päivä ois erilainen kun edellinen, saisin olla ite itteni herra ja tehä tasan niitä töitä mitkä kiinnostaa. kattoa tähtiä vaikka koko yön ihan millon vaan, ku tiiän ettei tarvii rasittaa itteään työllä. Koko maailma ois mun koti ja voisin mennä ihan minne vaan millon vaan. vailla huolta huomisesta. Mulla ois mies joka haluis samoja asioita, ja yhessä vaa viipotettas menemää.

.

ehkä vielä joskus lopetan pelkäämisen ja tajuan nauttia siitä mitä mulla on.

ps. olkaa onnellisia ettei tässä postauksessa oo kuvia, koska jos ois niin ne ois kahesta pikselistä koostuvia pikselimössöä, kun ulkona on nii pimeetä.