2014

Tää vuosi alkaa olla nähty juttu jo. Enää pari hassua päivää, ja tajuan taas olevani katsomassa taivaalle lennätettävää ruutia erilaisissa väreissä. Sitten on kakstuhattaviistoista.

Mä en oikeestaan taida kauheesti perustaa uudesta vuodesta, mulla ei varmaan ikinä oo sellasta kunnon "muistan tän ikuisesti" joulukuun viimestä. Oma syy kai, mitäs oon tälläne saamaton paska. Anyway jos joku on lähössä tänä uutena vuotena vallottaa maailmaa ees jossain määrin, niin mä olen avoin ehdotuksille myös.

Tän pointti ei nyt kuitenkaan oo se kuinka uus vuos ei oo mun hienoin hetki vuodesta, eikä ees joulu vaikka niin vois luulla.

Pointti on kulunut vuosi. Se vuosi jonka alusta mulla ei oikeen oo mitään selkeetä kuvaa, en oikeen osaa laittaa asioita siltä ajalta järjestykseen. Vuosi joka kuitenkin on voinut olla mun elämäni paras, jota voin muistella sitten joskus kasikymppisenä. Voin muistaa, että nuoren tytön elämässä on liikaa murhetta, ja manata tyhmää nuoruus-minää joka ei ottanu asioita vakavasti, ja joka ei saanu vätystelyltään mitää laitettua kuntoon.

Tammikuu:

En muista tästä kuusta muuta, kun että vihasin teatteria koko sydämestäni. Onneks se on ohi. Muita huomioita mitä tein selaamalla blogia sinne saakka:

- Näytin hyvin järkyttävältä, ja kaikki kuvat oli pelkkiä ihan samanlaisia selfieitä

-mulla oli suorat hiukset, joista saan kylmiä väreitä muistelemalla niitä

- bloggaajana olin sysihuono. Sairaasti rumia hymiöitä. 

Ei selvästikkään siis kovin merkittävä kuukausi.

Helmikuu:

Tämänkin kuukauden osalta muistikuvat kans aika hatarat, ja blogissa yks julkastu postaus hengissäolemisesta. 

Tän kuukauden osalta kuitenkin pienen googlettelun jälkeen selvisi, että Valo paljastaa oli tässä kuussa. Olin sen jälkeen monta kuukautta onnellinen, eli ei mikään turha juttu.

Sillon oli myös nähtävästi ensi-ilta teatterista, jos en väärin tulkinnu.

Maaliskuu

 Kuka tuo tyttö on?  Olis kivaa olla noin asiallisen näkönen aina, fakta vaa että turhaakin turhempi toivo.

Maaliskuussa oli synttärit, muistan ne partyt. ei turhan hienoa.

Olin onnellinen.  Oikeesti onnellinen.

Onnellinen ilman syytä, en tarvinnu ketään onnellisuudenpuuskiin, enkä ees syytä. Hymyilin vaan, ja kun mietin sitä aikaa niin hymyilyttää vaan enemmän.

Ja tytöt teki takkuset. Päivämäärä oli virallisesti 29.3. Muistan sen, Alotettiin perjantaina pappilassa, ja sillon oli lämmin. Seuraavana päivänä jatkettiin, käytiin ostaa jätskiä ja ne valmistu joskus illalla. Sen jälkeen käytiin sairaan nopee pyöräillen ärrällä ostaa varmaa suklaata tai jotai Reetan kaa.

Maaliskuun loppu ainakin tais olla ihan kevättä jo.

Huhtikuu:

Tää kuukausi oli tosi random. Muistan, että ostin yhen pitkän kukkamekon, ja sitten käytiin Anskun ja Reetan ja Laukun kanssa Jyväskylässä.

Blogin perusteella olin myös aika kamalan näkönen, kiitos työllistetyin muokkausten.

Pidettiin myös Nooralle yllätyssynttärit, oon aika ylpee että ikää keksittiin mitään niin hienoa. Paitsi voi kyllä olla, että se saattokin olla toukokuun alkua. En muista.

Ei varmaan turhin kuukaus kaikista, mutta ei kyllä tärkeinkään.

Toukokuu:

Hihi. näytimpäs oikein erityisen paljon pieneltä.

Vappuna voitin "vuoden hiukset"-palkinnon. Oon vieläki aika otettu:D

Hajotin puhelimen näytön hyvin huolellisesti. Se oli iha rämä.

Käytiin Reetan kaa veneretkellä.

Otin ruston ja kolmannen reijän korvaam.

Oli toukofest, koulusta käytiin ärsyyntyy siellä.

Oli oman leirin nuortenilta, muistan sen koska ajattelin sillon etten ehkä mee koko leirille kun se ois kuitenki tyhmä porukka. haha.

Veneretki Venlan kanssa lidliin ostaa croissantteja, sekä donitseja.

Ja tallibileet mökillä, voi ei.

Tykkäsin tästä kuukaudesta. Perusonnellinen.

Kesäkuu

Se oli mun elämäni kuukausista yks parhaista.

Ripari. Täydellisin viikko mitä olla vois. 

Sylillinen uusia rakkaita ihmisiä.

Oon onnellinen, että koin sen.

Hymyilyttää.

Myös töitä. Opin arvostaa vapautta.

Hyvä asia sekin, kustantaa nyt mun kaakaoo parhaansa mukaan.

Myös paljon pappilaa.

Valvottuja öitä.

Hippihousut.

Onnellisuutta.

Elämistä.

Heinäkuu:

Rakastin sitä. Niin paljon. Muistan paljon kaikkea, ja kiitän luojaani siitä.

Lappi kuului tähän kuukauteen. Se oli mahtavaa, kasvattava kokemus. Sairaan jumittuneet hartiat, ja hirveesti hyttysenpistoja.

Pappila ja seikkailutarina.

yökävelyjen aloittaminen ilman kenkiä.

Yölliset teehetket Lauralla.

Luulen, että siihen liittyi myös kiiltomatoja, sillalla auringon nousun bongailua, läheisyydenkaipuinen kisse ja teltta joka oli yhtä hiostava kun sauna.

Hellettä.

Päiväkävelyjä. Ilman niitä kenkiä.

Yöllinen visiitti karhilanrantaan.

Sairaasti uimista. Aina vaan mentiin uimaan.

Tosi suurta ahdistusta, koulusta ja ihmisistä.

Mutta kaikinpuolin, just sellanen minkä takia en halua dementoitua.

Elokuu:

Sairaan ahdistava.

Mut revittiin irti kesästä.

Arkeen paluu sattu ihan kamalasti, olin ihan varma, etten selviäis siitä että meen takasin kouluun.

Sitä tunnetta en halua kokea uudestaan.

Mutta myös hyviä asioita, Cheekin stadikan keikka, sairaan hupsua.

Jatkis, sen muutaman hassun tunnin ihan kaikki oli hyvin,

Mua ei ahdistanut.

Syyskuu:

Tässä kuussa oli kai sitä arkea sitten.

Mulla oli söpö pandapuku selvästikkin lainassa (palautin sen viime viikolla.)

Muistan sen viikonlopun kun Lauran ja Nooran kanssa paljutettii. Me katottiin tähtiä tunteja ja tunteja, ja leffoja myös.

Vähän sumee aika, taas. Ellen sanois.

Lokakuu

Tässä kuussa oli se Ranska. Huomaan ajattelevani, että se oli oikeesti tosi hieno kokemus.

Muistan lomasta seuraavan päivän. Hyi kamala kun mua väsytti.

Oli myös varmaan tässä kuussa tähtienkattomishetkinen korkeuksissa.

onnellisuutta ja tunntetta selviämisestä.

Marraskuu:

Tää kuukausi oli odotusta, elämistä ja muistelua.

Maata näkyvissä- festarit siis oli tässä kuussa jos tajunnan virta ei ota kyytiin.

Se oli täydellisyyttä.

Sairaasti kaakaojauhetta.

Paljon tyhmiä videoita.

Ananas. hyh.

Hymyillä poskilihakset kipeiksi.

En tuu luultavasti ikinä kokemaan ihan samanlaista, mutta ei sen pidäkkään toistua.

Ainutlaausta.

Joulukuuuuuu:

 

Tää kuukausi on myös ollut ihana. Ja koska mulla on aikaa, voi olla että tulee vielä monta kivaa juttua lisää.

Nyt kuitenkin muistan kivoja keskusteluita.

Yöllisiä teehetkiä.

Rajatonta onnellisuuden määrää.

Yön valvomisen että voi välttää aamulla heräämisen. sekä väsyneen kirkossa käymisen.

joulun

Muita asioita jotka on jääny mieleen, mutten nyt vaa saanu niitä mitnekää järkevästi.

-Hyvät kirjat

- kuunnelluin kappale oli kls-kiitän luojaani sinusta

-tunteita jotka ei oo terveellistä tuntea samaan aikaan

-se että enköhän mä selviä.

-kuution yrittäminen on työllistävä.

Ehkä ens vuos on myös yhtä hyvä, ja ehkä jopa parempi. Eikös?

Tietosesti luotuja onnellisuuksia.

Tältä näyttää minä,

onnettoman onnellinen, 

varma ja hukassa,

viisautta vailla peloissa,

ajatusta etsimässä.

Se olen mä kolmessa kuvassa.

.

Ostin kivat kalsarit, leikkasin otsatukkaa ja en tiedä onko se sittenkin liian lyhyt. tykkään siitä.

Oon ihan höpö. Pelkään, että kaikki muuttuu. Pelkään että kaikki pysyy tälläsenä. 

Ajattelin, että työ missä saisin tehä mitä vaan vois olla parasta. Matkustella, puhua ja tutustua muihin. Ja jos siitä maksettas, harmi vaan ettei kukaan maksa tyhmyydestä.

Vihaan sitä että pitää tehdä töitä jos haluaa elää. Ja jos haluun elää niinkun haluun, en voi tehä töitä. Ei tuu ikinä sellasta aikaa, että ei tarviis miettii yhtään pitemmälle, että vois ottaa vaan menolipun jonnekkin, ja kattoa minne päätyis.

Kun pitää käydä koulussa. Ja töissä. Ja eläkelläisenä on sitte nii raato että joutuu varoo ettei saa sydämen pysähystä kassajonossa.

Vihaan sitä.

Se, että on loma on rakkautta. Harmi vaan, et tiiän miten tää päättyy.

Ajattelin alkaa taivaan linnuks.

Pohdiskella liian suuria, niin että tulee tähtien kattomis kipua, pettyä teestä joka ei kuitenkaa oo huonoa, ja odottaa sitä kun osaa lakata odottamasta.

Näitä asioita mietin just nyt. tajunnan virtaa tiiättekö.

tässä olen.

ajatellessaan asioita voi aiheuttaa itselleen aiheettomia pelkoja.

Eilen oli kiva päivä. Sain kaakaoo, sain ostettua joululahjajuttuja, löysin uuden rakkausteen, olin pikkujouluissa, näin tärkeitä ihmisiä, vietin iltaisen teehetken kotona kuunnellen musiikkia ja oivaltaein juttuja. Olin niin onnellinen, että pelkäsin meneväni rikki.

niin tyypillistä. 

Pelkään aina ollessani onnellinen, että meen rikki. Vähän sama kun kiipeis vuorta ylös, mut päättäs puolessa välissä että en kiipee loppuu, että jos tippuuki ni sattuu vähemmä.

Mä oon kyllä ehkä jo melkeen huipulla, jos tipun niin sattuu ja kovaa. meen rikki.

Kun tajuan, että jonkun ihmisen seurassa on hyvä olla, oon varuillani. Koska pelkään sairaasti, että se katoaa. Ja sitten muhun sattuu.

Mä pelkään aikaa. Ainakin jollain tasolla.

Jos kattoisin mun elämää leffateatterissa, niin se kuinka pitkälle oon eläny tässä elämässä on sama kun ne ensimmäiset mainokset. Ne jotka ei tuu kertoo elokuvasta mitää ja jotka ei oikeen jaksa kiinnostaa. Pelkään niin paljon, että kohta mää havahdun siihen että lopputekstit rullaaki jo menemään, ja oon vaan eläny niissä mainoksissa.

Pelkään arkea. Pelkään, että vastoin kaikkia mun uhitteluita eläväni arkea, jossa mun elämään kuuluu joku räkänokkanen lapsi, nahkasohva, Bella-koira, ja rumilla kuluneilla parkettilattioilla ja keltasilla seinillä vuorattu kaksio jostain kerrostalosta. Pelkään, että päivät tulee menee vaan kaheksasta neljään jossain tylsässä työssä, sit haen sen lapsen jostain tarhasta ja kotona väsään ruokaa, pesen pyykit, siivoon, ja käytän sen Bella-koiran lenkillä, sit nukun ja seuraavana päivänä kaikki on samoin. rahaa ois, muttei niin paljoa ettei kaupassa tarviis kiinnittää huomiota tuon taivaallista jauhelihan kilohintaan.

En mä halua sellasta, haluun että jokanen päivä ois erilainen kun edellinen, saisin olla ite itteni herra ja tehä tasan niitä töitä mitkä kiinnostaa. kattoa tähtiä vaikka koko yön ihan millon vaan, ku tiiän ettei tarvii rasittaa itteään työllä. Koko maailma ois mun koti ja voisin mennä ihan minne vaan millon vaan. vailla huolta huomisesta. Mulla ois mies joka haluis samoja asioita, ja yhessä vaa viipotettas menemää.

.

ehkä vielä joskus lopetan pelkäämisen ja tajuan nauttia siitä mitä mulla on.

ps. olkaa onnellisia ettei tässä postauksessa oo kuvia, koska jos ois niin ne ois kahesta pikselistä koostuvia pikselimössöä, kun ulkona on nii pimeetä.

Jos tarpeeks jaksaa kuvitella, voiko ajatella että tarkenee ilman kenkiä.

Tein viikonloppuna jotain mikä oli etäisesti kuin joulusiivous, ainoo ero on se että ei täällä tuu olemaan jouluun saakka millään siistiä. Ehkä kuitenki pitää yrittää pitää joku selkäranka tässä hommassa, mä en nimittäin jaksa enää siivota uudelleen. Tykkään kyllä kun on siistiä, mutta silti jätän vaan asiat lojuu lattialle.

tyhmätyhmätyhmä minä.

Joulukuu tosiaan juoksee hyvää vauhtia kohti loppua, samaten kun tää vuosi. Niin paljon on tapahtunu, niin paljon tulee vielä tapahtuu, ja niin paljon jää tapahtumatta. Viime tammikuu ois voinu loppua eilen, kesästä vois olla vuos ja viime viikonlopusta vaikka ikuisuus.

Kaakaosta, leffoista, bussista, mnfstä, takuista, uimisesta, pakkasesta, tähdistä, lentämisestä, poroista, vaeltamisesta, ukkosesta, kuutioista, riparista, kirkosta, fb chätistä, paljaista jaloista ja siitä kun ihmisiä ei ollu vielä mun elämässä samassa asemassa kun nyt, kaikki se ois voinu tapahtuu eilen. Ajantaju ei enää toimi, en osaa sijottaa noita asioita oikeen mihinkään, muistot kietoo otteeseensa, sekottuu toisiinsa ja lopulta voin muistaa paljaat jalat ja talvipakkasen vanilijakokiksella, eikä ne lopulta ees oo samaa muistoa.

Yskätasoni on levelillä 21, pääsen tän pelin kohta läpi, jooko ebola? meen koko ajan alaspäin hengityskyvyn omistamisen kanssa, Harkitsen vakavasti lääkäriä, sairaalassa hengailu ees pyörähtäen ei vaa oikee nappaa.

voi surkeus. ehkä elämä vielä asiallistuu.