sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Muista kiittää

Muistaisimpa olla kiitollinen kaikesta tästä mitä en ansaitse. Joskus sitä turtuu, ja ajattelee yksinkertaisesti olevansa oikeutettu kaikkeen siihen mitä omaa. Todellisuudessa saisin olla kiittämässä Luojaani jokaisessa käänteessä tästä kaikesta. Askellukseni ja olemiseni pitäisi olla nöyrä maailman edessä.
Haluan muistaa, kuinka etuoikeutettua on se, että yksi upeimmista tapaamistani ihmisistä tykkää siitä, että olen olemassa. Ihan ultimaattisen absurdia! On maailman upeinta, kun tuntuu, ettei voi päästä tarpeeksi lähelle toista. Vaikka kuinka kovaa kietoisimme raajamme toisiimme, olisi
välillämme liikaa tilaa. Ihmeellistä, että on joku jonka lähellä haluaa olla niin kovasti.
Olen etuoikeutettu, kun ympärilläni on kaunissieluisia (ja -kasvoisia toki!) ystäviä, ja kun koko porukalla tuntuu menevän niin tajuttoman hyvin.
Outoa, että musta saa jotain tälläistä irti maanantaina ennen kello kahdeksaa.

tiistai 25. lokakuuta 2016

lista

Kaikki tässä elämässä just nyt.
Ahdistaa.
Ahdistaa koulu
kaverit
ihmiset
poika
keskiviikkotorstaiperjantaijakaikkipäivät
ahidistaa tilin saldo ja Wanhat
ahdistaa tulevaisuus ja unelmat
ahdistaa hukkunut passi
ahdistaa perhe ja se miten ollaan
ahdistaa olla
ahdistaa vatsa ja naama ja kroppa
uskonto ja maailmankuva
liian pitkä valitusvirsi ja tulevan kuukauden pimeys
ahdistaa tää mun paikka tässä systeemissä
materia ja sen tarve
kuvien epäonnistuminen
liian suuret linjat
hiukset ja kulmakarvat
hartiakipu ja sydänsurut
päihteet
se että kerron liikaa? liian vähän? kelle?
puolitutut
tähtitaivas ja lumisade
kylmyys
tuntematon
tutut jutut
maailman tilanne
se etten tiiä mihin kykenen ja mikä on järkevää
ruoka ja syöminen
aika
ajattomuus
sotku ja järjestys
riittämättömyys hyväksyntä ja sen tarve
riippuvuus
ulkomaat ja kaukokaipuu
se että kesään on vuosi
työt
työttömyys
eksyminen
kartalla oleminen
viestit ja viestittömyys

perjantai 21. lokakuuta 2016

joohan

Aina kaikki tuntuu koskevan lempipoikaa. Tänään oli kurja päivä ja sovittiin törmäävämme, mua pelotti ihan hullusti, että purhaisin pahan oloni siihen. Jotenkin sit kun pääskin lähelle niin kaikki oli hyvin.
Lähettiin seiskalta kotiin, ja musta oli vaan hirveen söpöä et meillä oli sellanen heippapusu. Tänään jotenkin tuntu, että se on ihan tosissaan tän jutun kanssa.
Koputan puuta et tää lempeys elämän suhteen jatkuis.

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

joskus

Se on kai ihan tavallista nuoren tytön elämää. Se et ajattelee tosi paljon ja muka ihan hirveen suuria ja tärkeitä asioita.
Aina välillä haluisin kertoa mun ajatukset sulle, sä ehkä hämmentyisit ja nauraisit ja olist sitä mieltä et oon ihan hassu. Sit sanoisit, että just ton takia me ollaan näin,  et oon aika hauska ku analysoin liikaa. Voisin keksiä monta kivaa tapaa tulla vaiennetuksi.
Halusin kertoa millasena sut nään ja miks mua pelottaa tällänen. Mitä jos oon ajatellu kaiken ihan väärin? Mitä jos oikeestaan et ees ajattele mua?
Mua pelottaa kertoa koska sit pelkään sun pelästyvän.
Ei näiden juttujen pitäisi mennä näin.
Mut ku me ollaan nyt niin hyvä.
Enkä jaksa kirjottaa.
Puhun joskus

torstai 29. syyskuuta 2016

vie mut

PARIISIIN.  
Sinne mun, ystävät, kuuluis nyt mennä.
 Ottakaa joku mut Pariisin sohvalle nukkumaan. En oo lainkaan vaativa, jos sun kotisi ei ole roskis kadulla, niin kelpaa!
Otan lentolipun, se on halpakin vielä!
Pariisiin mä juuri nyt kaipaisin.

Elämäni Kesä

Kesä 2014 oli sellainen. Elämäni kesä, pääsin ripille ja tykkäsin aika kovaa pojasta. Oli hulluna uusia ihmisiä, pappila ja about koko maailma tässä mun käsillä.
Sen kesän loppua itkettiin iltaisin ja kurkkua kuristi.
2015  oli töitä
Viime keväänä yhtenä sunnuntaina sanoin ystäville meidän seikkaillessamme, että mulla on hyvä fiilis tulevasta kesästä. Tästä tulisi taas Elämäni Kesä.
Unohdin sen pitkäksi aikaa, mutta tänääb katsoessni ikkunasta ulos ja huomatessani että nyt on virallinen syksy, muistin tuon hetken.
Ja olin silloin oikeassa. Kesästä 2016 tuli Elämäni Kesä.
Kesäkuussa oli töitä ja pappila. Heti heinäkuun ensimmäinen otin vapaudesta irti. PoriTuekuHyvinkääTampere. Sitten oli ripari ja siitä alkoi Pokemon go. Alkoi kesäheilailu ja kovasti asioiden tunteminen.
ja pian huomasin, että Elämäni Kesä.
Huomenna on perjantai, Lauantaina Elämäni Kesän pääosa toivottavasti ilmestyy, hukutaan narniaan ja nähdään hyvää unta.
Elämäni

tiistai 27. syyskuuta 2016

mikä on ympäriinSä

Hirvee tarve nimetä kaikkee. (lasten ensimmäinen kyselyikä on sitä että kaikelle pitää saaha nimi.)
Kuka nyt jättäisi taideteoksensa nimeämättä.
Me varmaan.
Onko tää vaan ystävyytä ja jotain.
Vai voiko sut esitellä poikaystävänä.
Olis ihan hauska tietää.
Mut toisaalta kun oon ihan tyytyväinen tälläseen epämääräseen.
Ja pian iskee ahdistus jos tähän laitetaan joku otsikko tälle.
Tiiätkö kun ihan voi olla tyytyväinen tähänkin
mut mitä pitää sanoo kum viittaa suhun
mun kaveri?
henkilö?
yks mun ystävä?
mun poikaystävä??
tyyppi jonka kanssa vietän elämääni?
Mikään ei tunnu oikeen oikeelta
tai no kaikkihan ne.
tiiäthän merkityksesi mulle
mä en osaa nimetä tunnetta
enemmän kun ihastus ja vähemmän kun r-sana
mikä olet ja mitä on
toisaalta iham hauskaa elää vaan ympäriinsä