joskus

Se on kai ihan tavallista nuoren tytön elämää. Se et ajattelee tosi paljon ja muka ihan hirveen suuria ja tärkeitä asioita.
Aina välillä haluisin kertoa mun ajatukset sulle, sä ehkä hämmentyisit ja nauraisit ja olist sitä mieltä et oon ihan hassu. Sit sanoisit, että just ton takia me ollaan näin,  et oon aika hauska ku analysoin liikaa. Voisin keksiä monta kivaa tapaa tulla vaiennetuksi.
Halusin kertoa millasena sut nään ja miks mua pelottaa tällänen. Mitä jos oon ajatellu kaiken ihan väärin? Mitä jos oikeestaan et ees ajattele mua?
Mua pelottaa kertoa koska sit pelkään sun pelästyvän.
Ei näiden juttujen pitäisi mennä näin.
Mut ku me ollaan nyt niin hyvä.
Enkä jaksa kirjottaa.
Puhun joskus