Oppia ikä kaikki

Olen oppinut ja ymmärtänyt paljon viimeisen 50 tunnin aikana. 

Olen oppinut mitä tarkoittaa kun otetaan kulaus tai ryyppy lämmikkeeksi.

Olen oppinut, että asioita ei pidä tehdä jotta olisi hauskaa, vaan pitää ensin osata pitää hauskaa ja sitten yrittää uudelleen.

Olen muistellut työpäiviä pesulassa, ja tajunnut, että joillain oli vielä pahempaa.

Olen katsonut vanhoja kuvia ja rakastanut vihattua elämää.

Olen oppinut, että joskus kannattaa olla yksin tähtitaivaan alla. Ja yleensä se vielä kannattaa jos lähtee kauemmaksi.

Olen myös avannut suuni kun sitä ei olisi tarvinnut tehdä, ja on mysteeri että oliko se hyvästä.

Olen myös rakastanut ihmisen mieltä joka on antanut lahjaksi tälle kaikkeudelle niin nerokkaita kirjoja.

Valtaa&rahaa

Mulla on ikävä teitä, niin kovin suuri ikävä. 

Mä kaipaisin halia ja teetä ja unta.

Haluisin kertoa teille vaikka mitä, mutta jotenkin en vaan osaa. Tätäkö se sit on ku on vanha?

kuinka

Äidinkielenä onnellisuus, 

kotimaana hiljaisuus,

rakastajana kesä,

sydämen särkijä kuitenkin elämä.

-

Anteeks kummasta kuvasta, ja vallan ajatusvirtaisesta runoilusta. Näin väsyneenä ajatus kirjoittamisesta kuitenkin tuntuu todella viisaalta.

Haluaisin matkustaa poispoispois niin kauan, että palaamisessa olisi taas ideaa.

Kukkaminä

Kaipaan satukirjoja ja kukkakimppuja.

Kaipaan posliinisia teeastiastoja ja täydellisiä tekstejä.

Kaipaan vaahtokylpyjä ja onnistuneita kirjastokäyntejä.

.

En oikeen osaa enää kirjoittaa, miksi edes teen tätä enää? Mitä haluaisin nyt vakuuttaa ja kelle? Tuntuu kovasti, että suuret ajatukset on nyt kerrottu, hienot lauseet lausuttu ja suurin osa kuvistakin on otettu.

Mistä löydän sen syvimmän ajatuksen tähän toimintaan? En osaa enää toimia järjellä, ja tunteet tuntuvat olevan hiipuneet sammuksiin.

Mitä ihmettä.

Ehkä.

Ehkä sillä ei ole väliä, että vaate näyttää teltalta.
Ehkä sillä ei ole väliä, ettet halua poistua talosta.
Ehkä sillä ei ole väliä, että kymmenen asiaa ahdistaa.
Ehkä väliä on sillä kuinka kaiken käsittelee.
Jospa kaikki onkin hyvin jo ennen kuin huomaammekaan.
Ehkä en usko siihen, mutta toivotaan.

piiloonpois

Kun ikinä ei tapahtuisi mitään ihanaa, kummaa ja ihmeellistä, kaikki voisi olla helpompaa.

Ei tarvitsisi jälkeen päin unta etisessään muistella hetkiä jotka oli, ehkä myöhemmin uneksia entisestä ja olla surullinen, että se on menneisyys ja sellaisena se pysyy.

Jos ikinä ei kokisi onnea ja hyvyyttä, ehkä ikinä ei tarvitsisi olla myöskään surrullisen ahdistunut ja ahdistuneen masentunut onnen ja hyvyyden hukkaamisesta.

En halua edes ajatella, että jospa kaikki olisikin vain aina hyvää ja kaunista, se saa vatsassa muhljahtamaan ikävästi. Se olisi liian täydellistä.

Näin sen on tarkoitus.

Tänään oli onnea.

Kummia

Keskellä yötä tuli olo, että haluan kirjoittaa. Se olo kun pitää vain tehdä jotain joka ei ole huvittanut aikoihin, ja nyt se on tässä keskiyössä kun konettakaan ei jaksa avata.

Haluan kirjoittaa pystyäkseni myöhemmin lukemaan.

Olen nyt kuunnellut niitä lauluja, ja tajunnut että soittolistan tehnyt ihminen on muuttunut paljon siitä ajasta kun on lisännyt kappaleita listalleen. Laulut on laulettu väärään aikaan väärälle ihmiselle. 

Pitää löytää uusia.

Olen tehnyt mielenkiinnosta testejä tylsyyksissäni. Ihmisen voi jonkun teorian mukaan määrittää neljä kirjainta, vaikka en äffistä ja peistä mitään syvempää ymmärräkkään.

Pitää oppia ymmärtämään.

Tuntuu, että tämä pienoinen yksinäisyys on tehnyt hyvää, olen miettinyt paljon itseni suhdetta itseeni, muihin ihmisiin ja muiden suhdetta minuun. Suuria asioita joista olisi hyvä kirjoittaa tiiliskiven painoisia sanoja.

En vain osaa olla ja kirjottaa. Ja puhua. Ja ajatukseni ovat niin kovin kummia. Miksi edes yritän?

Siksi, että tuli se tunne.