kieltäkää yskiminenki. ja tuokaa teetä.

tykkäisin tästä.

#we♥it

Onnea on, että päänsärky näyttäs ainakin hetkeks hiljentäneen ittensä, hyvä. Ei niin hyvä taas on se, että keuhkoilla ja kurkulla on pientä keskustelua siitä onko hengittäminen okei flunssassa, vai pitäskö virkistäytyä pienellä yskäkohtauksella jokatoisella hengenvedolla. Kouluun pitäs viimestellä huomiseks asioita (älkää huoliko, ne on jo ihan  hyvällä mallilla), perjantaina koe ja esitelmä. Onneks sit on viikonloppu. Kaks päivää aikaa luulla, että kaikki okei mut sit maanantai iskee märällä rätillä naamaan.

Tänään oon sairaan positiivinen. Tajusitteko, sairaan, koska mä oon sairas. Tai no flunssanen. Jos koulussa ei ois koko ajan tollasta kiirettä ni ottasin vähä toipumisaikaa, mutta ikävä kyllä tilanne on se ettei ehi jäähä kotiin.#liiantunnollinen

Oon myös miettiny, että fiilikset vois ilmottaa nyt sillä lailla että. tiiättekö kun kesällä on koko ajan parhaimmillaa joku kolkyt astetta. Sit kun tulee se viiden asteen katoaminen, niin on koko ajan ihan kamalan kylmä?

Mä oon ollu hirveen onnellinen, niinku kolkyt. Sit kun on tapahtunu toi muutos, mikä ei oo ees iso,  se tuntuu tosi pahalle.

Asiat vois alkaa menee sillee asiallisesti. Mun elämällä on varmaa joku uhmaikä. Niinku aina jossai bussissa on niitä lapsia jotka huutaa koko sen matkan täältä Jyväskylään, ja sit niie äiti ei enää ees jaksa hyssytellä sitä ku ne tekee nii aina, sitä vähän vaa ehkä hävettää. Mun elämä on just sellane raivopäinen kakara joka vaa temppuilee ja huutaa.

oivoi ei hyvä.

sarjassamme elämäni onnellisimmat hetket.

Viikonloppuna olin Turussa. Siellä oli myös lähes kaikki tärkeet ihmiset. Ja bändien kirjokin oli oikeen hyvä.

Mä en ottanu kun noi kuvat. Ja muutaman yli. Keskityin videoihin, mutta vielä on hämärän peitossa saako niitä näyttämään hyvältä täällä.

Siellä oli paljon hippejä. Ja mulla oli tosi monesti vaan niin puhdas onnellisuuden tunne, sellanen ettei oo huolia. Voisin haluta elää tuossa tunteessa useemmin.

Ehkä kaikki oikeesti järjestyy. Se on melkeen varmaa, niinkun sekin että aurinko nousee ja tähdet näkyy.

Kaikki jotka tän ikinä eksyy lukee ja jotka eli mun kaa samassa onnellisuudessa, niin ootte sairaan ihania.

Laaduton onnellisuuspurkaus.

Tänään mulla ei ole kuvan kuvaa. Viedota kyllä ois sitte senkin puolesta, koska salainen vloggaaja sisälläni haluis esiin, muttaa sanoisinko että kameralle puhuminen ja samalla järkevältä näyttäminen ei oo mun vahvuus. Sitäpaitsi mun viedonmuokkausjuttu on islanniks.

Halusin vaan sanoa, että fiilikseni on erittäin onnellinen.

Ja tähän syynä on:

- Ihanan rauhallinen aamu

-Erittäin hyvä salaatti jonka sain aikaseks

- Koiruuden ja ystäväisen kanssa ulkoileminen, ja maailman parantelu puhuen

- Kaupassa käyminen toisen kanssa, ja suklaan ostaminen

- Se, että ei tarvii tehdä mitään ihmeellistä, kun riittää että on ja sitte kaikki on ihmeellistä

- sauna.

- Se että laitoin kynttilöitä vihdoin palamaan, luin kirjaa ja söin suklaata.

- Ja se että on niin onnellinen että pelkää vaan menevänsä rikki.

Ja asioista viimesin ja yks parhaista:

 - Huomenna voi sanoa, että ens viikolla on MNF.

Kiitos. Muistakaa ja muistuttakaa, että vaikka ei atm hyppis metrin korekuteen niin oikeesti. vielä joskus niin tekee.

tän kuvan ei oo ees etäsesti tarkotus liittyä mihinkää.

Epäsopivat fiiliskuvat sekä minäminämaa, pappila ja tähtitaivas.

Japanilaisia turisteja muuten yritetään houkutella suomeen revontulilla ja tähtitaivaalla, sekä mielenkiintosilla eläimillä. Oon sitä mieltä, että se taitaa olla hieman kusetusta, nimittäin mä nään tähtiä kerran kuussa kun ei satu olemaan pilviä, ja eksoottisimmat eläimet on kulkukissoja.

Ja kuolleita päästäisiä, jos aamulla ois ollu aikaa oisin pitänyt hautajaiset, ja auttanu muita pyöräilijöitä järkytykseltä. Ei ole miellyttävää tajuta melkein ajaneensa hiirulaisten tapaisten eläimien yli. okok. en ois ihan tosissani pitäny hautajaisia, koska en halua olla raatojen kaa tekemisissä. mutta ajatustasolla. Ja kyllä, tää tarkennus oli välttämätön, koska mitä siitä seurais kun joku tyhmä erehtyiski pitämään mua hyvänä ihmisenä.

Tosissani en ehkä koe, että hyvät ihmiset on niitä jotka hautaa päästäiset.

Välillä ahdistaa liikaa, vaikka tietää ettei ole mitään hätää. 

Mulla ei oo hätää. Ja sen takia on ehkä olemassa ne pienet sekuntilliset hetket, kun voi hymyillä. Pahaa on vaan se, että kun näkee kuvajaisensa onnellisena, ja sitten kun se katoaa haihtuen ilmaan niin näyttää entistä enemmän surkealta katsoessaan peiliin ilman riemuidiootin ilmettä. 

voihan.

se on loppu nyt.

Yritys mennä Monacoon, ja bussilakko. Ympäriinsä päämäärättömästi haahuileminen ja ihana tori. Seuraava päivä ja se Monaco, nemokala paikka, iso satama, rahan haju, intialaisten kulkue ja ei ainuttakaan tarkkaa kuvaa kasinosta jota ois tänne julkastavaks. Niin tyypillistä laittaa silmät kiinni kai tärkeimmältä.

Viimenen päivä ja meri. Lentokoneen ikkunapaikka, Koto-Suomeen paluu ja parinkymmenen asteen lämmönpoistuminen.

Laahaava sunnuntai, suklaata, koiran kotiutuminen, kamala leffa ja pieni kirkkaan värinen hetki, ajatus symppismummosta asumassa vanhaa puutaloa sekä kupillinen taivaallista teetä. Ja asia tipahdus.

Masentava maanantai, parinkymmenen minuutin pommiin nukkuminen, ja vähäuninen yö. Ahdistus ja pohdiskelu siitä, että ihminen on loppujenlopuks yhtä vapaa kun poro, vaikka muuta väittäiski.

Sellasta. ehkä kohta palataan normaaliin postaustahtiin.

Niin paljon valoa.

Tänään on maailma ollut pienenpienenpieni kupillinen teetä. Ja mä en oo tänään ees juonu teetä, aika tyhmää kai.

Mua ei kiinnostais olla selkeä. Oon myöhässä löytäny Kuningasidean, ja no ei valittamista.

Tänään oli ehkä kakskyt astetta lämmin. Ja oikeesti hyvä sää. Bussi ei tullu, se ois vieny meijät johonkin toiseen kaupunkiin täällä. Mentiin sitten rannalle, sieltä tänne kämpille ja täältä vielä Nizzaan kattomaan iltavaloja. Vähän niinkun tähtitaivas maan päällä. Ainakin bussissa tuntu sille.

Ehkä oon aika onnellinen nyt. Asiat ahistaa mua, tavallaan. Toisaalta mulla on niin paljon syytä hymyillä. Oon täällä. Nään koko ajan kauniita asioita. Kotona oottaa elämä.

Sanon, että väsyttää mutta ei nukuta. Ois kivaa tehä jotain siitiä. Jos uskaltaisin niin ehkä kävelisin rantaan kattomaan laskeutuvia lentokoneita. Mutta eihän se yksin oo kivaa. Ja kanssaeläjiä nukuttaa. Ja se on kaukana. Niin paljon huonoja syitä olla seinien ympäröimä. Ja siellä on pimeetä. en tykkää pimeestä jos se on vieraassa.

Yö voi olla maaginen tai pelottava, riippuen siitä missä seurassa on. tuo oli muumeista, ja se on totta totisesti.

Ehkä viisaus on hiljasuudessa. siinä ettei sanokkaan silminnähtävää.

On varmaan väärin olla täällä nyt. Istua asunnolla koneella, kirjottaa teille, vaikka koko ulkopuolinen maailma löydettävine uusine paikkoineen huutaakin mua nimeltä. On varmaan väärin kuunnella Haloo Helsinkiä, sitä uutta albumia varmaa viiettä kertaa putkeen. Se ei saa kuitenkaa olla ongelma.

 Tänään suuntana oli Nizza. Ihan se kaupunkikaupunki. Siellä oli kivaa, ja hyvä fiilis. Paljon ihanasti pukeutuneita ihmisiä, hassuja suihkulähteitä ja patsaita.

 Mama kaiken organisoinu matkaihminen oli bongannu jostain kirjasta sellasen paikan missä pitäs olla joku hyvä kirppari, ja mahollisuus tehä löytöjä. Ja siellähä se oli numero kuustoista jollain kadulla oottamassa löytäjäänsä. Koko kauppa oli lattiasta kattoon täynnä merkkivaatteita. tyyliin kerran käytettyjä turkiksia kahella tonnilla ja chanelin jakkuja neljälläsadalla. Arvatkaa kerran lähtikö mitää messii? nope.

Yks kiva dalmatialaispaita kuumotti satasen hintoineen, mutta joo ei näin jälkeenkäänpäi kaduta yhtää että se on nyt siellä.

 Bongailtii myös tollanen kenkäkauppa. Sovitin varmaa kolmet tollaset yllä olevat nahkakengät, pyysin myyjiä koluamaan varastoja oikeisiin kokoihin. Ja päädyin sit loppujenlopuks neljänsiin sovittamiini, vähän eri mallisiin lompsottimiin. 

40 euroa, eikä kaduta yhtään koska aitoa nahkaa. koska täydellisyyden ruumiillistuma. Koska hymyä.

 Niien kaveriks lähti tällänen mekko. Se oli mahollisesti yömekko, ja kyllä se sille näyttääki vähä. mutta se on rakas. Se on ihana.

Porukat on uimassa meressä. mä oon täällä. vieläkin. ei oo alusta mihinkään muuttunu.