mikä on ympäriinSä

Hirvee tarve nimetä kaikkee. (lasten ensimmäinen kyselyikä on sitä että kaikelle pitää saaha nimi.)
Kuka nyt jättäisi taideteoksensa nimeämättä.
Me varmaan.
Onko tää vaan ystävyytä ja jotain.
Vai voiko sut esitellä poikaystävänä.
Olis ihan hauska tietää.
Mut toisaalta kun oon ihan tyytyväinen tälläseen epämääräseen.
Ja pian iskee ahdistus jos tähän laitetaan joku otsikko tälle.
Tiiätkö kun ihan voi olla tyytyväinen tähänkin
mut mitä pitää sanoo kum viittaa suhun
mun kaveri?
henkilö?
yks mun ystävä?
mun poikaystävä??
tyyppi jonka kanssa vietän elämääni?
Mikään ei tunnu oikeen oikeelta
tai no kaikkihan ne.
tiiäthän merkityksesi mulle
mä en osaa nimetä tunnetta
enemmän kun ihastus ja vähemmän kun r-sana
mikä olet ja mitä on
toisaalta iham hauskaa elää vaan ympäriinsä

Aamuista

Aamuisin klo 5.59 valo on vaaleenpunasta. Mintun pihassa paljon tekstiä ja mulle tulee mieleen ne kesän monet yöt kun käveltiin käsikkäin mannilaan. Se oli molemmille vähän uus tilanne, ja se oli ihan tavattoman hyvä tapa kulkea. Siitä se alkoi sillon yöllä.
Se paikka oli tosi hyvä paikka olla ja sieltä ei oo mitään muuta kun hyviä muistoja.
Aika monesta yöstä ja aamusta ja illasta ja iltapäivästä on hyviä muistoja.
En halua unohtaa takkujen etsintä aamupäivää. Joka kyllä tasan oli iltapäivä ja sun kouluvihkot täynnä pokemonien kuvia ja sun mama.
Aamut kun sun pappa oli pihalla laittamassa jotain autoa ja meitä nauratti järviradio. Ja me sniikattiin hänen ohi aamulla ettei tapahtuis mitään esittelykierrosta.
Ja pajulampi ja reikäset farkut ja yöunti. Ja koirat ja stranger things.
Haluisin muistaa sen kaiken ja ees niille asioille hymyillä näin aamuisin.
Sä hymyilytät mua.

Hänelle

Syksy on täällä. Meidän koti on keskellä keltaisia puita ja harmaata olemassaoloa. En vaan voi keksiä mitään muuta sanaa tälle olemukselle mitä täällä on.
Myöskään mulle ei oo sanaa. Ei oo hyvä olla, eikä ehkä ihan hirveen huonokaan. Ehkä enemmän kuitenkin huono, ahdistunut mytty mun rinnassa.
Mä tykkään kovaa ihmisestä. Sellanen tyyppi joka ottaa kädestä kiinni ja jonka kaa tuntuu, että ei oo tulevaa ja ei oo mennyttä vaan on ainoastaan tämä hetki ja tämä paikka.
Ei oo mitään mielenkiintoa ottaa puhelinta ja ettiä jotain muuta nähtävää.
Sen kanssa ei oo myttyä, ja unohtaa että kohta taas kaikki on tyhjää ja mä makaan sohvalla kirjottamassa tätä. Aina ei muista kuinka hyvä ihminen on. Aina sillon kun on ihmisen kanssa, muistaa kuinka hyvä hän on.
Ei ole hetkeä, jona voin verrata yhtään ketään siihen. Kukaan ei oo niinkun se. Yhtään kukaan ei saa mulle noita tunteita. Ei kukaan ennen.
Ja se on aika sairasta.
On loppujenlopuks tosi kuluttavaa, kun hänen kaltaisensa läheisestä sijainnistaan huolimatta ole mahdollista olla läsnä. Ei oo mahdollista nähdä ja rakastaa koko elämää usempaa kertaa viikossa. Hyvä kun edes viikonloppuisin. Muutamia tunteja. Ei usein. Ei samoin kun kesällä. Kesällä ei ehtinyt ikävöidä. Nyt ei ehdi muuta kun ikävöidä. Nyt vielä hetken mussa ja olemuksessa tuoksuu tuttu poika, kohta se tuoksu katoaa ja en voi muistaa tätä oloa enkä voi muistaa kuinka hyvä on olla siinä.
Ei voi muistaa kuinka palkitsevaa on edes muutama tunti viikkojen välein nähdä ja olla lähellä. Ei muista että kaikki tää on ikävöimisen arvoista.
Eikä tiiä millon on viimenen kerta kun otetaan syliin. Aina sovitaan, että ens kertaan, ens kerta tulee. Kun et sä koskaan voi tietää millon tää epätodellinen hyvyys lakkaa olemasta.
älä lakkaa. kutsu mut vaikka sun pieneen huoneeseen siihen pieneen sänkyyn. Lupaan olla valittamatta.

elämää

On tilanteita vailla nimeä.
Me ollaan sellanen, kai meistä molemmat on ihan yhtä
perillä asioiden laadusta, mutta ei vaan oo tarvetta hahmottaa tätä.
En mä ees osaa kirjottaa tästä.
Ollann vähän niinku huoneessa keskellä kaikkia, ollaan ja kukaan ei tiedä kuinka.
Vielä
hyvää

me toimitaan näin

Kello tuli varmaan kaksitoista yöllä, oltiin käyty kävelemässä tulevan kuopiolaisen kanssa. Tulin kotiin, pesin hiukset ja menin sänkyyn. Silmät painu kiinni, ja mä olin varmaan kääriytyny johonkin vähän liian isoon vaatteeseen. Valot oli päällä, ja mulla oli hälyytys varmaan kymmenen minuutin päähän. Silmät kiinni ja joku laitto viestiä.

Tuu meidän kaa sillan alle. Lempilelu.

Ja niin mä menin, kunhan vähän keräsin itteäni.

Avaruus ja maalaus ja kokista ja me kolme siinä. Yks tyttö ja yks tytön ystävä ja ystävän ystävä. Siinä oli aika hyvä olla. Ei jännittäny ja ei tarvinnut pelätä. Seuraavana päivänä koulua kello 12:20. Mennään teille yöks okei. Sinne me mentiin ja sen ystävän ystävä vähän naureskeli meille kahdelle.

Oli koulu ja frisbeegolf ja savusauna ja pappila. Oli se ystävä, jonka kanssa päätettiin lähteä katsomaan tähtiä. Mulle enemmän päälle, ja idea et pystyteen maailman ainoo paikka jossa ei oo pilviä paitsi on. 

Mä haen vaatteet, otan ruokaa ja äiti juttelee olympialaisista. Käydään teillä hakemassa jotain, mennään rantaan ja ripustaudutaan riippumattoon.

Koko maailma. 

Ja jälleen me päädytään nukkumaan yhdessä.

En mä tiedä mitenkä se niin toimii, mut toimii se.

sinusta

Yks panikoitunut karkumatka kolmivärisen lipun valtaamasta talosta. Yks poika ottamassa sut niille. Joku lähtee, et te voitte jäädä.
Sohva ilman suurempia juttuja, jotain kuulumisia ja yks asukas menossa nukkumaan. Meidän ehkä kannattais mennä jonnekkin.
Mulle tarjotaan iltapala, koska pakko sitä on ihmisen syödä. Osoitetaan pientä mökkiä takapihalla, joo mennään sinne, hyvä idea.
Niin paljon onnellisuutta mökissä. Kyl vaan, kaikki okei, ootpa kiva. Niin hyvää olemista, ei mitään liikaa eikä liian vähän. Kyl se on okei.
Viesti äitille, jään tänne. Okei.
Yön pimeydessä hiippailen käymään sisällä suuressa valkoisessa paidassa ilman housuja. Toivotaan ettei äiti herää.
Niin paljon kaikkea, ja ei mitään liikaa. Kiva sä.
Aamun miljoona heräämistä, ei mitään valittamista babe.
Porkkanasämpyölöitä ja inttikaakaoo.
Voi kuinka pidänkään

Valtava

Kakskyt kilsaa pois täältä, ehkä länteen. Kalmariin vanhaan mummolaan, nykyseen kuuselaan. Mennään sinne piiloon, pilvii ja sateenkaarii. Me mentii.
ihan hervoton sänky jolla pysty olee ihan miten vaan. Kaikki hyvin.
Kaikki ihan liian hyvin.
Varmaan miljoonia suudelmia, ja hirveesti tuntu et ei saa tarpeekseen.
Mä viihdyn sun kainalossa ihan loistavasti. Jotenki tuntu saumattomalle. Voi kuinka kovasti susta pidän. Ihan valtavasti.
Mä vasta nyt ymmärrän mitä tarkoittaa sana valtava. Ihan kum sisällä olis joku tunne ja se ei mahtuis sinne. Tai ehkä siel oikeesti on. Valtava Tunne.
niin kovin susta pidän, ja niin kovin paljon oon valmis tekemään et sun on hyvä olla. Voi