Aamuisin klo 5.59 valo on vaaleenpunasta. Mintun pihassa paljon tekstiä ja mulle tulee mieleen ne kesän monet yöt kun käveltiin käsikkäin mannilaan. Se oli molemmille vähän uus tilanne, ja se oli ihan tavattoman hyvä tapa kulkea. Siitä se alkoi sillon yöllä.
Se paikka oli tosi hyvä paikka olla ja sieltä ei oo mitään muuta kun hyviä muistoja.
Aika monesta yöstä ja aamusta ja illasta ja iltapäivästä on hyviä muistoja.
En halua unohtaa takkujen etsintä aamupäivää. Joka kyllä tasan oli iltapäivä ja sun kouluvihkot täynnä pokemonien kuvia ja sun mama.
Aamut kun sun pappa oli pihalla laittamassa jotain autoa ja meitä nauratti järviradio. Ja me sniikattiin hänen ohi aamulla ettei tapahtuis mitään esittelykierrosta.
Ja pajulampi ja reikäset farkut ja yöunti. Ja koirat ja stranger things.
Haluisin muistaa sen kaiken ja ees niille asioille hymyillä näin aamuisin.
Sä hymyilytät mua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti