vie mut

PARIISIIN.  

Sinne mun, ystävät, kuuluis nyt mennä.

 Ottakaa joku mut Pariisin sohvalle nukkumaan. En oo lainkaan vaativa, jos sun kotisi ei ole roskis kadulla, niin kelpaa!

Otan lentolipun, se on halpakin vielä!

Pariisiin mä juuri nyt kaipaisin.

Elämäni Kesä

Kesä 2014 oli sellainen. Elämäni kesä, pääsin ripille ja tykkäsin aika kovaa pojasta. Oli hulluna uusia ihmisiä, pappila ja about koko maailma tässä mun käsillä.
Sen kesän loppua itkettiin iltaisin ja kurkkua kuristi.
2015  oli töitä
Viime keväänä yhtenä sunnuntaina sanoin ystäville meidän seikkaillessamme, että mulla on hyvä fiilis tulevasta kesästä. Tästä tulisi taas Elämäni Kesä.
Unohdin sen pitkäksi aikaa, mutta tänääb katsoessni ikkunasta ulos ja huomatessani että nyt on virallinen syksy, muistin tuon hetken.
Ja olin silloin oikeassa. Kesästä 2016 tuli Elämäni Kesä.
Kesäkuussa oli töitä ja pappila. Heti heinäkuun ensimmäinen otin vapaudesta irti. PoriTuekuHyvinkääTampere. Sitten oli ripari ja siitä alkoi Pokemon go. Alkoi kesäheilailu ja kovasti asioiden tunteminen.
ja pian huomasin, että Elämäni Kesä.
Huomenna on perjantai, Lauantaina Elämäni Kesän pääosa toivottavasti ilmestyy, hukutaan narniaan ja nähdään hyvää unta.
Elämäni

mikä on ympäriinSä

Hirvee tarve nimetä kaikkee. (lasten ensimmäinen kyselyikä on sitä että kaikelle pitää saaha nimi.)
Kuka nyt jättäisi taideteoksensa nimeämättä.
Me varmaan.
Onko tää vaan ystävyytä ja jotain.
Vai voiko sut esitellä poikaystävänä.
Olis ihan hauska tietää.
Mut toisaalta kun oon ihan tyytyväinen tälläseen epämääräseen.
Ja pian iskee ahdistus jos tähän laitetaan joku otsikko tälle.
Tiiätkö kun ihan voi olla tyytyväinen tähänkin
mut mitä pitää sanoo kum viittaa suhun
mun kaveri?
henkilö?
yks mun ystävä?
mun poikaystävä??
tyyppi jonka kanssa vietän elämääni?
Mikään ei tunnu oikeen oikeelta
tai no kaikkihan ne.
tiiäthän merkityksesi mulle
mä en osaa nimetä tunnetta
enemmän kun ihastus ja vähemmän kun r-sana
mikä olet ja mitä on
toisaalta iham hauskaa elää vaan ympäriinsä

Aamuista

Aamuisin klo 5.59 valo on vaaleenpunasta. Mintun pihassa paljon tekstiä ja mulle tulee mieleen ne kesän monet yöt kun käveltiin käsikkäin mannilaan. Se oli molemmille vähän uus tilanne, ja se oli ihan tavattoman hyvä tapa kulkea. Siitä se alkoi sillon yöllä.
Se paikka oli tosi hyvä paikka olla ja sieltä ei oo mitään muuta kun hyviä muistoja.
Aika monesta yöstä ja aamusta ja illasta ja iltapäivästä on hyviä muistoja.
En halua unohtaa takkujen etsintä aamupäivää. Joka kyllä tasan oli iltapäivä ja sun kouluvihkot täynnä pokemonien kuvia ja sun mama.
Aamut kun sun pappa oli pihalla laittamassa jotain autoa ja meitä nauratti järviradio. Ja me sniikattiin hänen ohi aamulla ettei tapahtuis mitään esittelykierrosta.
Ja pajulampi ja reikäset farkut ja yöunti. Ja koirat ja stranger things.
Haluisin muistaa sen kaiken ja ees niille asioille hymyillä näin aamuisin.
Sä hymyilytät mua.

Hänelle

Syksy on täällä. Meidän koti on keskellä keltaisia puita ja harmaata olemassaoloa. En vaan voi keksiä mitään muuta sanaa tälle olemukselle mitä täällä on.
Myöskään mulle ei oo sanaa. Ei oo hyvä olla, eikä ehkä ihan hirveen huonokaan. Ehkä enemmän kuitenkin huono, ahdistunut mytty mun rinnassa.
Mä tykkään kovaa ihmisestä. Sellanen tyyppi joka ottaa kädestä kiinni ja jonka kaa tuntuu, että ei oo tulevaa ja ei oo mennyttä vaan on ainoastaan tämä hetki ja tämä paikka.
Ei oo mitään mielenkiintoa ottaa puhelinta ja ettiä jotain muuta nähtävää.
Sen kanssa ei oo myttyä, ja unohtaa että kohta taas kaikki on tyhjää ja mä makaan sohvalla kirjottamassa tätä. Aina ei muista kuinka hyvä ihminen on. Aina sillon kun on ihmisen kanssa, muistaa kuinka hyvä hän on.
Ei ole hetkeä, jona voin verrata yhtään ketään siihen. Kukaan ei oo niinkun se. Yhtään kukaan ei saa mulle noita tunteita. Ei kukaan ennen.
Ja se on aika sairasta.
On loppujenlopuks tosi kuluttavaa, kun hänen kaltaisensa läheisestä sijainnistaan huolimatta ole mahdollista olla läsnä. Ei oo mahdollista nähdä ja rakastaa koko elämää usempaa kertaa viikossa. Hyvä kun edes viikonloppuisin. Muutamia tunteja. Ei usein. Ei samoin kun kesällä. Kesällä ei ehtinyt ikävöidä. Nyt ei ehdi muuta kun ikävöidä. Nyt vielä hetken mussa ja olemuksessa tuoksuu tuttu poika, kohta se tuoksu katoaa ja en voi muistaa tätä oloa enkä voi muistaa kuinka hyvä on olla siinä.
Ei voi muistaa kuinka palkitsevaa on edes muutama tunti viikkojen välein nähdä ja olla lähellä. Ei muista että kaikki tää on ikävöimisen arvoista.
Eikä tiiä millon on viimenen kerta kun otetaan syliin. Aina sovitaan, että ens kertaan, ens kerta tulee. Kun et sä koskaan voi tietää millon tää epätodellinen hyvyys lakkaa olemasta.
älä lakkaa. kutsu mut vaikka sun pieneen huoneeseen siihen pieneen sänkyyn. Lupaan olla valittamatta.