Sellainen pieni sana kuin ikävä, on saanut ansiostasi uutta syvyyttä.
Tietenkin olen ikävöinyt ennenkin; vanhempia ulkomailta, ystävää toiselta puolelta suomea ja joskus vaan toiselta puolelta järveä. Olen ikävöinyt yöunia ja tähtitaivasta.
Tänään olen kuitenkin ikävöinyt sinua. Oppinut, että muutamassa viikossa kauan patoutuneet tunteet voi räjähtää, ja lähes jokapäiväinen yhdessä oleminen ja joutavien asioiden puhuminen on tullut tajuttoman tärkeäksi. Myös ruumis ikävöi. Läheisyyttä. Huulet ikävöi sua. Silmät ikävöi. Kaikki ikävöi.
Kyl mä tiedän että loppu on lähellä ja sit sitä vasta ikävöikin, mutta ei mietitä sitä nyt. Tuu vaikka keskellä yötä ja puhutaan taas jotain jota
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti