Ihan kamalan itsekäs.
Jopa tajuamattaan.
Minä olen.
Ja kun se iskee tajuntaan, kuin aamupakkanen konsanaan.
Niin sitä toivoisi voivansa huutaapotkiakuollaitkeäpelastua.
Loppupeleissä sitä vuodattaa kyyneleen tai pari.
Ihminen osaa olla toiselle kiltti.
Hymyillä.
Pitää oven auki.
Pienet teot.
Mutta sitten sitä tajuaakin, että energia on mennyt omaan kurjuuteen.
Minä pahapahapaha ihminen.
Anteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti