Välttelen draaman kitkeröittämiä tilanteita melkein yhtä hyvin kuin lepakot valoa.
Havahduin tässä yöllä miettimään, että on mun elämä kyllä täynnä hyviä ihmisiä.
Niin. Hyviä. Ihmisiä.
Se the-ystäväpiirini ei ole laaja, ei taida olla joka sormelle ja varpaalle nimeä. Mutta voin sanoa, että en ehkä kaipaakkaan enempää.
En ole hyvän päivän tuttu -tyyppiä, tykkään ihmisille puhumisesta kauppajonossa ja bussissa, mutta kyllä ne kaikki tutut on vain tuttuja.
Hyviä ihmisiä.
Ja siivet kantaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti