Epäsopivat fiiliskuvat sekä minäminämaa, pappila ja tähtitaivas.

Japanilaisia turisteja muuten yritetään houkutella suomeen revontulilla ja tähtitaivaalla, sekä mielenkiintosilla eläimillä. Oon sitä mieltä, että se taitaa olla hieman kusetusta, nimittäin mä nään tähtiä kerran kuussa kun ei satu olemaan pilviä, ja eksoottisimmat eläimet on kulkukissoja.

Ja kuolleita päästäisiä, jos aamulla ois ollu aikaa oisin pitänyt hautajaiset, ja auttanu muita pyöräilijöitä järkytykseltä. Ei ole miellyttävää tajuta melkein ajaneensa hiirulaisten tapaisten eläimien yli. okok. en ois ihan tosissani pitäny hautajaisia, koska en halua olla raatojen kaa tekemisissä. mutta ajatustasolla. Ja kyllä, tää tarkennus oli välttämätön, koska mitä siitä seurais kun joku tyhmä erehtyiski pitämään mua hyvänä ihmisenä.

Tosissani en ehkä koe, että hyvät ihmiset on niitä jotka hautaa päästäiset.

Välillä ahdistaa liikaa, vaikka tietää ettei ole mitään hätää. 

Mulla ei oo hätää. Ja sen takia on ehkä olemassa ne pienet sekuntilliset hetket, kun voi hymyillä. Pahaa on vaan se, että kun näkee kuvajaisensa onnellisena, ja sitten kun se katoaa haihtuen ilmaan niin näyttää entistä enemmän surkealta katsoessaan peiliin ilman riemuidiootin ilmettä. 

voihan.

se on loppu nyt.

Yritys mennä Monacoon, ja bussilakko. Ympäriinsä päämäärättömästi haahuileminen ja ihana tori. Seuraava päivä ja se Monaco, nemokala paikka, iso satama, rahan haju, intialaisten kulkue ja ei ainuttakaan tarkkaa kuvaa kasinosta jota ois tänne julkastavaks. Niin tyypillistä laittaa silmät kiinni kai tärkeimmältä.

Viimenen päivä ja meri. Lentokoneen ikkunapaikka, Koto-Suomeen paluu ja parinkymmenen asteen lämmönpoistuminen.

Laahaava sunnuntai, suklaata, koiran kotiutuminen, kamala leffa ja pieni kirkkaan värinen hetki, ajatus symppismummosta asumassa vanhaa puutaloa sekä kupillinen taivaallista teetä. Ja asia tipahdus.

Masentava maanantai, parinkymmenen minuutin pommiin nukkuminen, ja vähäuninen yö. Ahdistus ja pohdiskelu siitä, että ihminen on loppujenlopuks yhtä vapaa kun poro, vaikka muuta väittäiski.

Sellasta. ehkä kohta palataan normaaliin postaustahtiin.

Niin paljon valoa.

Tänään on maailma ollut pienenpienenpieni kupillinen teetä. Ja mä en oo tänään ees juonu teetä, aika tyhmää kai.

Mua ei kiinnostais olla selkeä. Oon myöhässä löytäny Kuningasidean, ja no ei valittamista.

Tänään oli ehkä kakskyt astetta lämmin. Ja oikeesti hyvä sää. Bussi ei tullu, se ois vieny meijät johonkin toiseen kaupunkiin täällä. Mentiin sitten rannalle, sieltä tänne kämpille ja täältä vielä Nizzaan kattomaan iltavaloja. Vähän niinkun tähtitaivas maan päällä. Ainakin bussissa tuntu sille.

Ehkä oon aika onnellinen nyt. Asiat ahistaa mua, tavallaan. Toisaalta mulla on niin paljon syytä hymyillä. Oon täällä. Nään koko ajan kauniita asioita. Kotona oottaa elämä.

Sanon, että väsyttää mutta ei nukuta. Ois kivaa tehä jotain siitiä. Jos uskaltaisin niin ehkä kävelisin rantaan kattomaan laskeutuvia lentokoneita. Mutta eihän se yksin oo kivaa. Ja kanssaeläjiä nukuttaa. Ja se on kaukana. Niin paljon huonoja syitä olla seinien ympäröimä. Ja siellä on pimeetä. en tykkää pimeestä jos se on vieraassa.

Yö voi olla maaginen tai pelottava, riippuen siitä missä seurassa on. tuo oli muumeista, ja se on totta totisesti.

Ehkä viisaus on hiljasuudessa. siinä ettei sanokkaan silminnähtävää.

On varmaan väärin olla täällä nyt. Istua asunnolla koneella, kirjottaa teille, vaikka koko ulkopuolinen maailma löydettävine uusine paikkoineen huutaakin mua nimeltä. On varmaan väärin kuunnella Haloo Helsinkiä, sitä uutta albumia varmaa viiettä kertaa putkeen. Se ei saa kuitenkaa olla ongelma.

 Tänään suuntana oli Nizza. Ihan se kaupunkikaupunki. Siellä oli kivaa, ja hyvä fiilis. Paljon ihanasti pukeutuneita ihmisiä, hassuja suihkulähteitä ja patsaita.

 Mama kaiken organisoinu matkaihminen oli bongannu jostain kirjasta sellasen paikan missä pitäs olla joku hyvä kirppari, ja mahollisuus tehä löytöjä. Ja siellähä se oli numero kuustoista jollain kadulla oottamassa löytäjäänsä. Koko kauppa oli lattiasta kattoon täynnä merkkivaatteita. tyyliin kerran käytettyjä turkiksia kahella tonnilla ja chanelin jakkuja neljälläsadalla. Arvatkaa kerran lähtikö mitää messii? nope.

Yks kiva dalmatialaispaita kuumotti satasen hintoineen, mutta joo ei näin jälkeenkäänpäi kaduta yhtää että se on nyt siellä.

 Bongailtii myös tollanen kenkäkauppa. Sovitin varmaa kolmet tollaset yllä olevat nahkakengät, pyysin myyjiä koluamaan varastoja oikeisiin kokoihin. Ja päädyin sit loppujenlopuks neljänsiin sovittamiini, vähän eri mallisiin lompsottimiin. 

40 euroa, eikä kaduta yhtään koska aitoa nahkaa. koska täydellisyyden ruumiillistuma. Koska hymyä.

 Niien kaveriks lähti tällänen mekko. Se oli mahollisesti yömekko, ja kyllä se sille näyttääki vähä. mutta se on rakas. Se on ihana.

Porukat on uimassa meressä. mä oon täällä. vieläkin. ei oo alusta mihinkään muuttunu.

Ota treenin kannalta

 Käytiin eilen uimassa meressä, ja kävelin sieltä kämpille hiukset vettä valuen. Vastaantulijat katto vähän säälien.

Tehtiin myös erittäin jees tonnikalatomaattipastaa. Tosta kuvasta ei nyt näy mutta siellä oli myös vaaleenpunasia pasta asioita c:

 Täällä ei kuulema ikinä sada. Paitsi tietty tänään, ja ilmeisesti huomennaki.

 Tänää otettiin suunnaks joku keskiaikanen kylä. Siellä käyiin joku maailman siistein (oikeesti se oli sen kirjan mukaan jotai sellasta) modernin taiteen museo. Ja no eihä siinä, ihan kiva se oli se näyttely. Matkamuistomyymälästä jäi kaihertaa mieltä toi alimman kuvan juliste, mutta sitä ei ois millää saanu kuivana tänne kämppää, saatika suorana suomee.

Ootellessa linnkiä takasin tänne kylään käytiin kattomassa jotain linnaketta (?), joka oli täynnä taidegallerioita, ja voivoi se oli siistiä vaikka se tilan vähyys siellä ei ollu kovin kiva asia.

Aattelin yrittää metsästää täältä jonkun asian millä vois rullailla menemää, koska tuolla alempana on tosi kivoja teitä siihen tarkotukseen.

Tää meijän väliaikakoti on sellasen jäätävän jyrkän mäen päällä, ja tänne kipuaminen on tuskasinta ikinä. Mutta treenin kannalta.