En minä valttämättä oikeasti ole yhtä kurja ja kolkko ihmisenä, kuin keskustan homeiseen kolmioon rakennettu kodin korvike.
Ei elämä välttämättä oikeasti ole niin ahdistava jatkumo jossa tulen saavuttamaan yhtä paljon kuin pois heitetty röökin jämä.
Ei koko maailma välttämättä ole niin suuri ja ahdistava paikka kuin mitä mielikivitukseni on siitä rakentanut.
Minähän olen saattanut saada aivan väärän käsityksen kaikesta. Kaikki se on yhtä totta kuin instagramiin postattu selfie ilman filtteriä ja vailla yhtään finniä tai itkeneitä silmiä.
Jostain syystä välillä sitä itsekkin uskoo, ettei etusivun tyttö ole niin upea kuin luulin. Josain syystä jo tämän oikean elämän uskominen tuntuu vaikealta.

Perjantaina

Telkkarissa oli söpö poika.
Ja sä laitoit viestiä.
Mä varasin itelleni ajan tatskaajalle
ja puhuin kirkkoveneistä ja sun nimestä otsaan
ja tajusit varmaan mut se ei välttämättä ollut niin hauskaa susta.
...
Mä istuin yksin ja mietin että miten näin pelottaa elämä.
Vanhat kuvat ja vanhat ajat.
Ja mietin ettei vielä pidä kuolla kun sen näkis tukasta
mut se ei liene hyvä syy
...

Vuoden ensimmäiset yöt nukuttiin lähekkäin.
Katottiin dokkari venäläisistä, ja kerroin että jutunkertojia rakastan.
Puhuttiin maakuntamatkailusta, ihan lepposia
aamusauna ja nimisekoilu
karhunpaini ja sä puhut täydellisiä
ärsyyntymisen piirteet sussa
kokosin mandariiniviipaleista keon ja se miten otit siitä viipaleet järjettömästi
sai mut hulluks susta

ihan

liian

imelä

Typpeä

Tuntuu, että oon vähän sekasin. Pään sisältä ihan hirveä sotku, ahdistukset risteilee ja jotenkin koko maailmaa kohtaan negatiiviset olot.

Mä en tiiä miltä tuntuu ja että tuntuuko ees. Sit vaan pelottaa, että teen asioita joita en suunnitellut tekeväni. 

Älkää antako tehä.

Joskus tuntuu et helpompaa olis olla olematta.

Mä oon joskus ihan hirveen onnellinen, mut sekin on valmiiks maalattu pohja?

Muuttuuko asiat parempaan suuntaan. Eikai se oo mahollista.

Tykkään ihan hirveesti, mut välillä tuntuu et oon liian olematon olemaan.

Miten tällänen tunne ees on? 

Eikai henkilöt katoa

unta 111216

Viimeyyön uni hymyilytti

.

Tampere kesä ja Laura hukkis

oltii niil ja siitä sit lähettii jonnekki

alkoholii ja kulkukissoi

mentii jonnekki niien kaverille

ja tiesin saulin olevan siellä

jollai oli synttärit ja mul oli kaljaa ja siel oli kissoi

sauli ilahtu musta ja oltii illan aikana laitettu paljon viestii. 

Siel oli se Fiiu ja olin sille jostai syystä tuttu. 

se sano et voitas nukkua. 

mentii ulos saulin poonan ja henna k. n kaa

ne otti siinä jotain kamaa ja mul oli hame ja pussailtii saulin kaa

kietouduttii. 

sit sieltä tuli jotai poikii ja lol. 

kohta olin lähteny sieltä juhlista ja oli hämärää.  Juoksin äänekosken koulutyyppien ka

ja oli hauskaa

yhtäkkiä olin yksin ja sellasel matalalla sillalla syömässä,  sit kävin uimassa. 

olin vähä eksyny, ja sain mennä saulille

siel sit mapsilla löysin perille ja sauli oli onnellinen. 

se oli loputon yö ja lempeä uni

perjantaiyö 91216

Oon niin hirveen siunattu ja onnellinen ja tän yön pimeys käärii mut pehmeesti. Nää ihmiset on niin käsittämättömän hyviä.

Juttuja

Mä rakastan jutunkertojia. Kertokaa mulle tarinoita tai juoruja niin mä palvon sua.
kumpa useemmat kertois juttuja.
tunteita ihan arkipäivän asioista
ja juttuja
kaikkia maailman juttuja

Minussa

Entä jos mua ei ookkaan tehty olemaan onnellinen?

Mulla on kaikki ainekset onnellisuuteen

hetkittäin mä vaan hymyilenkin siitä,

mutta tuntuu että loppujen lopuks mä en vaan oo.

Multa puuttuu se tietty ominaisuus.

Kuka muka jaksais kurjuutta 84 vuotta