Juhannus

Voi juhannus.
Juhannuksena oltiin sohvilla pienessä prinsessauima-altaassa ja syötiin mansikoita. Ajettiin mahlulle näkemään Hyviä Ihmisiä. Tykkään kuollakseni. Kamut sauno ja me totuttauduttiin. Mä tykkäsin ideasta ja nautin elämästä ja juoksin pellolla.
Mä haluisin nukkua niiden kanssa ja silittää poskea.
Mä haluisin kertoa niille että niiden kanssa on hyvä elää.
Mua pelottaa, että syksyllä mulle käy kun sille päästäiselle siellä saunassa.
Ja ne toiset tytöt, niille haluisin sanoa että rakastan.
Mä rakastan mun ystäviä.

Sinua

Pahin on riittämättömyys. Riittämättömyys maailmalle, läheisille ja lopulta jopa itselleen. Itselleen on tuskallisin oll riittämätön.
Maailma ahdistaa. He ahdistavat. Näen itseni ulkopuolisin silmin tärisevänä ja itkevänä möykkynä. Tuntuu vaikealta. Tuntuu että suunsa avatessaan sitä taas mokasi. Tuntuu että kukaan ei ehkä oikeasti haluaisi olla siinä.
Hyväksynyää ei pitäisi hakea mistään muualta kuin itsestä ja Jumalasta. Ei pitäisi pyrkiä Vakuuttamaan.
Mä pelkään.
Ja leiriin on kaks viikkoa
Ja muut katoaa
Ja haluan että sä et
Tarviin

Ja ymmärrystä

Ne on ihania ihmisiä. Ja mä olen vaan katkera ja tunnevammainen. Ja välillä tuntuu etten oikein riitä, en oo iham tarpeeks ja olisin parempi jos en olisi tälläinen. Se on uutta. Uusi tunne. Ja silti mä vaan tykkään niistä niin sairaan paljon.
Haluaisin kertoa niille sen.
Haluaisin myös hukkua kesäöihin hänen kanssaan. Kertoa väsymyksen turruttamana mitä hän oli minulle. Kertoa asioista jotka ahdistaa, ja asioista jotka saavat mut onnelliseksi. Haluaisin hänen vain tietävän sen. Haluaisin, että me vilkuilisimme toisiamme taas kuten ennen, mutta että mitään ei tulisi tapahtuvaksi. Öisin vain istuttaisiin kaksi kulkijaa ja hymyilisimme.
Ja maailma ohjaa. Joku ohjaa. Rauhaa

Koko aja

Tää on ihan jäätävä läppä vaan koko tää elämä.
Mä en tiiä mitään
Ja niitä hetkiä tulee kun ei muista kuinka yksinkerataista hengittäminen on
Mulla on vähän paha olo
Ja en oikeen tiiä ketä ketkäkin on
Ja niitä tulee aina välillä vähän useemmin
Musta tuntuu
Että oon
Aika hukassa itteni kanssa

sille

Ahdistaa, koska loppujen lopuksi mä en tiedä yhtään mistään mitään.
Ahdistaa, koska en osaa olla itteni kanssa, ja on vaikea uskoa että kukaan muukaan haluaa.
Mä rakastan kesää, mutta kesäkin ahdistaa.
Kaikki.
Aika ja sen loppuminen, ihmiset, te, he hän ja se.
JA MÄ HALUUN VAAN VIESTITTÄÄ

Kaikesta

MÄ HALUUN ELÄÄ ELÄÄ ELÄÄ
mä haluun että joku sanoo että nytnytnyt ulos
Ja että nytnytnyt tehään
Ja että ei haittaa vaikka huomenna on töitä
Haluun et joku vakuuttaa elämän toimivan
Ja haluun et se joku kuiskaa mun korviin runoja
Ja lukee iltasatuja
Ja lämmittää varpaat
Lupaa että tästä selvitään.
Mä haluun että riitän ite itelleni
Haluun ULOSULOSULOS
haluun sen.

Iltama

Moraalini on lapsen kengissä. Yhtäkkiä minusta onkin hyvä idea nauttia tunteen ja käytöksen turtuttajaa, ja nähdä uusia ihmisiä. Ja niitä vanhoja.
On ihanaa juosta valoisassa yössä uusien ystävien kanssa saunaan istumaan vaatteet päällä. On hienoa kun elämässä on hänen kaltaisiaan, hän jonka kanssa kaikki on Ystävyyttä isolla yyllä, niin että on oikein hyvä olla toisen kainalossa turvassa. Ja joka juottaa sinulle omistaan niin, että nenässä tuntuu hassulle ja voisi vain nauraa.
On hyvää olla kaikkien kanssa sulassa sovussa ylimmällä lauteella, pää jonkun sylissä, joku kutittelemassa jalkoja, jonkun kantapää ohimolla ja rystysiä näykitään.
Kuulostaa epäilyttävältä, mutta se oli vaan hyvää ja kivaa ja muut ei ehkä ottanut asiaa puhtaalla ystävyydellä. Halusin huutaa ja vakuuttaa kuinka tässä ei ole mitään.
Savua silmissä aina vaihdellen. On helppoa kun osaa olla ihana ja sosiaalinen ja vapaa.
Ja kesä.
Vapaa.
He.
Me
Minä
Te
Onnellinen