elä kun voit

Olen tullut tulokseen, että maailmaa ei pitäisi sanoa hyväksi eikä pahaksi.

Eilen mitkään itkut eivät olisi riittäneet kuvaamaan oloa.

Tänään mikään määrä hymyä ei olisi tehnyt tilanteesta todellista.

Mikään olotila ei selvästi pysy, mutta koristekurpitsa kestää jopa vuoden.

Onneksi itsekkään ei tarvitse pysyä, mitä kummaa.

010915

Kauniita maailmoja ja vähemmän kauniita meitä.

Hienoja tähtiä ja hiljaisia hetkiä. Yöinen istuskelu kappelissa. Mellikka oli rakkautta.

Täysikuu.

Täysi jakso ja täysi vihko ja täydet aivot koulusta täytetyt.

Ikävöittekö tekin syksyäkesääkevättä ja jopa talvea?

Pallopaitahaaveilua.

Toista kertaa vaellus luettavana.

Uusi killutin nenään.

onneaonneaonnearakkauttavihaa.

surua.

ja sitä onnea.

Oppia ikä kaikki

Olen oppinut ja ymmärtänyt paljon viimeisen 50 tunnin aikana. 

Olen oppinut mitä tarkoittaa kun otetaan kulaus tai ryyppy lämmikkeeksi.

Olen oppinut, että asioita ei pidä tehdä jotta olisi hauskaa, vaan pitää ensin osata pitää hauskaa ja sitten yrittää uudelleen.

Olen muistellut työpäiviä pesulassa, ja tajunnut, että joillain oli vielä pahempaa.

Olen katsonut vanhoja kuvia ja rakastanut vihattua elämää.

Olen oppinut, että joskus kannattaa olla yksin tähtitaivaan alla. Ja yleensä se vielä kannattaa jos lähtee kauemmaksi.

Olen myös avannut suuni kun sitä ei olisi tarvinnut tehdä, ja on mysteeri että oliko se hyvästä.

Olen myös rakastanut ihmisen mieltä joka on antanut lahjaksi tälle kaikkeudelle niin nerokkaita kirjoja.

Valtaa&rahaa

Mulla on ikävä teitä, niin kovin suuri ikävä. 

Mä kaipaisin halia ja teetä ja unta.

Haluisin kertoa teille vaikka mitä, mutta jotenkin en vaan osaa. Tätäkö se sit on ku on vanha?

kuinka

Äidinkielenä onnellisuus, 

kotimaana hiljaisuus,

rakastajana kesä,

sydämen särkijä kuitenkin elämä.

-

Anteeks kummasta kuvasta, ja vallan ajatusvirtaisesta runoilusta. Näin väsyneenä ajatus kirjoittamisesta kuitenkin tuntuu todella viisaalta.

Haluaisin matkustaa poispoispois niin kauan, että palaamisessa olisi taas ideaa.

Kukkaminä

Kaipaan satukirjoja ja kukkakimppuja.

Kaipaan posliinisia teeastiastoja ja täydellisiä tekstejä.

Kaipaan vaahtokylpyjä ja onnistuneita kirjastokäyntejä.

.

En oikeen osaa enää kirjoittaa, miksi edes teen tätä enää? Mitä haluaisin nyt vakuuttaa ja kelle? Tuntuu kovasti, että suuret ajatukset on nyt kerrottu, hienot lauseet lausuttu ja suurin osa kuvistakin on otettu.

Mistä löydän sen syvimmän ajatuksen tähän toimintaan? En osaa enää toimia järjellä, ja tunteet tuntuvat olevan hiipuneet sammuksiin.

Mitä ihmettä.

Ehkä.

Ehkä sillä ei ole väliä, että vaate näyttää teltalta.
Ehkä sillä ei ole väliä, ettet halua poistua talosta.
Ehkä sillä ei ole väliä, että kymmenen asiaa ahdistaa.
Ehkä väliä on sillä kuinka kaiken käsittelee.
Jospa kaikki onkin hyvin jo ennen kuin huomaammekaan.
Ehkä en usko siihen, mutta toivotaan.