sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Henkilöitä jotka ovat täällä ja tuolla

Elämässäni on henkilöitä, kymmenittäin rakkaita, ihania, tärkeitä, kauniita, viisaita, hauskoja henkilöitä. Tyyppejä joille soitetaan keskellä yötä, koska kohta nousee aurinko. Ihmisiä joiden kanssa tuoijotetaan tähtiä tuntikausia, heitä jotka kuljettaa autolla satoja kilometrejä, ja niitä jotka elävät hengessä mukana, vaikka olisivatkin fyysisesti matkojen päässä. Ja minä kiitän Häntä heistä kaikista.
.
Kuitenkin tietyt henkilöt vierailevat ajatuksissani useammin, muistan heitä nähdessäni kuvan korvapuustista tai kun teen tuoksu valtaa tilan, huomatessani että kesäkaupungissani on tapahtunut jotain, tai ajaessani työpaikkojen ohi. Heitä kutsun Ystäviksi isolla yyllä.
Sitten on heitä, joihin haluaisi pitää yhteyttä enemmän, muttei viitsi painaa "lähetä viesti"painiketta, kun ovathan he jo kiireisiä. Ei viitsi vaivata, onko tämäkään asia muka niin tärkeä että häntä kiinnostaisi.
Ihmisiä jotka voisivat pelastaa minut matikalta. Ihmisiä jotka voisivat sanoa "kyllä sä selviät" ja "älä huoli valoa on aina" tai "hauskaa, kaikki järestyy, olet loistava" ja uskoisin heidän sanojaan totuutena vaikka ympärilläni olisi yö keskellä kirkasta päivää, ja vaikket uskaltaisi toivokkaan että pääset matikan läpi.
Ystäviä joiden ystävyys on veteen piirrettyä. Joiden kanssa voisi puhua vaikkapa aamuun asti välittämättä seuraavan päivän koulupäivästä, tai katsoa elokuvan pää sylissä vaikka sata kertaa. 
Ystäviä joita ikävöi, vaikkei sitä ehkä myönnäkkään
Ystäviä, jotka eivät tiedä merkityksellisyyttään tässä elämänpoikasessa.
Henkilöt mun elämässä tekee elämästä elämisen arvoista, ehkä vielä joskus uskallan kertoa sen kuin ihminen.
hui tätä.

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

24.9 joka olikin 26.8




Kolmas maanantai tällä viikolla.
Ei pitäisi pohdiskella muiden tekoja ja sanoja yhtä syvällisesti kuin Raamattua.
Joskus ihan hyvä voi tarkoittaa ihan vain ihan hyvää.
Pitäisi juoda litroittain vettä.
Pitäisi opetella vain kauniita sanoja.
Pitäisi tehdä tuhansittain asioita niin sitten lopulta vain kuolisi kuolemaan, ei suruun tai pahoihin tekoihinsa.
Eikös ole vallan yksinkertaista?
Hyppytunneilla voitaisiin edistää maailmanrauhaa, ja koululla joka ei sisällä matikkaa voisi säästää sieluja. 

Salaisuuksellista




Musta tuntuu etten osaa enää elää.
Päässä on outo ajatus siitä etten osaa edes ajatella itse, ihan tyhjä pää.
Olotila sanoo, että nuku lisää ja soita sitten.
Joku tajunnan kauhukakara kehottaa lopettamaan koko leikin alkuunsa ja pyytää että eikö sitä vois jo kirmata.
Mä oon kuustoista ja puol, osaan sanoa nimeni ranskaks ja olotila on lähinnä se, että inhimillisyys on kaukana.
Sitäpaitsi mitäs sitten kun ei hiihtolomalla mellikkaa ja hippijuttui.
Miten kaikki elää?
Salainen kaveri siellä jossain oisko kaikki taas kuten ennen. Ja salainen maailma, en ole nähnyt taivaan kertovan tarinoitaan tähdillä vuosiin, miksi?
Ja vähän vähemmän salainen maailma; ryhdistäydy.
Mennäänkö pois


tiistai 22. syyskuuta 2015

PUPUJAPUPU



Pupujapupujapupuja mun mekossa on tosi paljon pupuja.
Olen löytänyt polvisukat vähän myöhässä, ne on ihan tosi hauskoja. Ilmeisesti kirjoittamisen inspiraatio on kirmannut karkuun  yhtä kovaa, ei oikeesti tunnu olevan mitään järkevää sanottavaa.
Se saa riittää. Siis se, että on pupuja.


maanantai 21. syyskuuta 2015

iloinen intiaani




Tänään oli sellaista hauskaa onnellisuutta. Sellaista joka ei ehkä hetkessä ole niin kovin onnekasta, mutta seuraavassa sitä vain naurattaa.
Näin tänään tuttavan entisestä elämäntilanteesta. Hän kyseli minulta kovasti, mitä teen lukion jälkeen. Naurahdin jotain välivuodesta.
Kuvista päätellen minusta kuitenkin taitaa tulla iloinen inkkari.
Katsokaa nyt tuota harteilla olevaa räsymattoani, kuinka sievä se onkaan?
haha hullun hauskaa kun voi olla vapaapäivä tuskien kokeiden välissä.

lauantai 19. syyskuuta 2015

elä kun voit


Olen tullut tulokseen, että maailmaa ei pitäisi sanoa hyväksi eikä pahaksi.
Eilen mitkään itkut eivät olisi riittäneet kuvaamaan oloa.
Tänään mikään määrä hymyä ei olisi tehnyt tilanteesta todellista.
Mikään olotila ei selvästi pysy, mutta koristekurpitsa kestää jopa vuoden.
Onneksi itsekkään ei tarvitse pysyä, mitä kummaa.

tiistai 1. syyskuuta 2015

010915



Kauniita maailmoja ja vähemmän kauniita meitä.
Hienoja tähtiä ja hiljaisia hetkiä. Yöinen istuskelu kappelissa. Mellikka oli rakkautta.
Täysikuu.
Täysi jakso ja täysi vihko ja täydet aivot koulusta täytetyt.
Ikävöittekö tekin syksyäkesääkevättä ja jopa talvea?
Pallopaitahaaveilua.
Toista kertaa vaellus luettavana.
Uusi killutin nenään.
onneaonneaonnearakkauttavihaa.
surua.
ja sitä onnea.