Hymy joka oli olematta.

Hei ystävät. Se on pian täällä, se suuri jota kaikki miettivät ja hengittävät ja elävät ennen kuin huomaammekaan. Ystävä nimeltä kesä, se jota me kaikki kaivataan niin kovin.

Kesä ahdistaa, on töitä. 

Viimekesä oli elämäni paras kesä, niin hyviä ihmisiä ja niin hyviä hetkiä ja niin paljon rakkautta.

Mitä jos tuleva on paskin kaikista?

Mitä jos tulee uupumus?

Mitä jos minut unohdetaan kun olen vain töissä?

Voi te, älkää unohtako. Uupumus älä tule.

-

Tämä päivä oli onnellisuutta, juhlaa ja aurinkoa ja jäätelöä ja hymyjä. Hymyjä jotka kipusivat kasvoille syyttä suotta.

Asioita joita en tee.

Olen alkanut pikkuhiljaa tekemään asioita joita en tee.

Tänään maalasin. En osaa piirtää saatika maalata, enkä oikein edes meinaa uskaltaa kun eräänä päivänä minulle iloimoitettiin, että olen surkea. Niin minäkin ajattelen, kynnys edes yrittää on ollut korkealla. 

Tänään kuitenkin maalasin, ja sehän oli suorastaan mainiota. Kuva ei ollut heinoin kaikista, mutta se oli vallan mukavaa heitellä viivoja ympäriinsä.

Ehkä pitää alkaa tekemään useammin asioita joita en tee, jos se on näinkin mukavaa.

Voihan häntä.

Olen nauranut auringolle ja retkeillyt metsään paahtamaan vaahtokarkkeja uituani.

Olen elänyt aikaa jossa haluaisin elää aina ja jonka haluaisin olevan takana päin.

Olen irvistänyt peilikuvalle, ja käynyt tyhmällä kivalla juoksulenkillä.

Olen kokeillut kävelyä kengillä ja ilman, aivan kuten elämä, harvoin on hyvä.

-

Long time no see, ja nyt kuvia joissa on minäriemuidiootti ja pilvinen minä. kesä on pian täällä, ja koulu on pian poissa. Se tuntuu niin hyvältä, vaikka on töitä.

On ihmisiä joiden kanssa teen juomisesta nautin niin kovin, voidaanko vielä ottaa kupilliset? 

Tykkääntykkään olla ja tykkään siitä ettei taarvii olla.

Voi maailma olet niin ihmeellinen.

Luettuani muutamaan otteeseen tuli mieleen sanat sinä ja tekotaiteellinen. Olen himan väärillä kujilla.